Sinikka Himola jäi vanhuuseläkkeelle puolisen vuotta sitten, 64-vuotiaana. Eläkkeelle jääminen on ollut hänelle sujuvaa ja luontevaa. Sinikka työskenteli pitkään Kemin kaupungilla erilaisissa varhaiskasvatuksen tehtävissä. Uraan toivat vaihtelua projektityöt kaupungin sisällä ja järjestöissä.
Sinikka teki uransa pääasiassa varhaiskasvatuksen parissa Kemissä. Hän valmistui 1978 lastentarhanopettajaksi ja jo vuodesta 1982 lähtien hän toimi johtajana päiväkodeissa. Sinikka oli välillä töissä myös muualla. Viimeiset viisi vuotta hän työskenteli projektitöissä suunnittelijana varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen puolella.
- Tein varhaiskasvatuksen johtajana suuren osan työstäni. Uteliaana elämälle olin välillä viisi vuotta töissä kehitysvammaisten parissa kaupungilla. Vedin myös pari projektia järjestöpuolella, ne työt liittyivät perheväkivaltaan ja eroperheisiin, Sinikka kertoo.
- Viimeisimmässä työssäni tein seudullista yhteistyötä eri kuntien kesken opetussuunnitelmaluonnosten parissa. Se oli mielenkiintoinen loppusara työuralleni.
Sinikka kertoo, että Kemin kaupunki mahdollisti hyvin ammatissa kasvun, esimerkiksi virkavapaata järjestöpuolella työskentelyyn sai hyvin. Hän kävi työn ohessa myös erilaisia koulutuksia ammatin syventämiseksi.
- Minulle työssä oli tärkeää myös ihmisenä kasvaminen. Projektit, joissa työskentelin, liittyivät perheisiin. Sain uusia näkökulmia ihmiselämän kirjoon sitä kautta. Sitä kautta opin myös lisää siitä, mikä on lapsen asema erilaisissa vaikeissakin perhetilanteissa, Sinikka kertoo.
Sinikka on kotoisin Ylivieskasta ja jäi orvoksi lapsena. Hän muutti 16-vuotiaana omilleen alivuokralaiseksi lapsettoman lesken luokse.
- Koin, että nämä kokemukset toivat minulle ymmärrystä, mikä on lapsen asema ja miten voi selvitä, vaikka ei aina ole hyvät eväät repussa. Ne toivat myös toivon näkökulmaa. Lapset ovatkin aina lopulta olleet lähinnä sydäntäni, Sinikka kertoo.
Päiväkodit ja lasten elämä muuttuneet paljon
Päiväkodit ovat muuttuneet 1970-luvulta paljon. Sinikka kertoo, että esimerkiksi opetus on muuttunut paljon. Varhaiskasvatuksen valtakunnallinen opetussuunnitelma on tullut käyttöön ja sen myötä opetus on koko Suomessa yhtenäisempää. Lisäksi jo päiväkodeissa on mukana digitaalista opetusta.
Myös lasten elämä päiväkodeissa on muuttunut. Sinikan uran alussa lapset osasivat leikkiä, sitä ei tarvinnut opettaa.
- Nyt leikki on esimerkiksi oman lelun päivinä usein vain tavaroiden esittelyä, yhteisleikkiä niistä ei aina muodostu. Lasten leikkien sisällöt ovat köyhtyneet, Sinikka toteaa.
Sinikka korostaa, että niin lasten kuin aikuisten olisi hyvä oppia tunnetaitoja. Hän on huomannut, että niitä ei monellakaan oikein ole.
- Olen käyttänyt työssäni esimerkiksi Tunne muksu -koulutuksen oppeja. Lapset opiskelevat, kuinka omia tunteita voi sanoittaa, se auttaa heitä tunnistamaan omia tunteitaan. Esimerkiksi jos asiat ovat aina vain ”ihan kivoja”, mietimme niille täsmällisempiä ilmaisuja, eli sitä, miltä lapsesta oikeasti tuntuu. Kun lapset oivaltavat nämä, se vahvistaa heitä.
- Samoja keinoja olen käyttänyt myös perheväkivaltatilanteissa, monesti tilanteet kärjistyvät, kun sanoja omille tunteille ei oikein ole, Sinikka kertoo.
Eläkkeelle jääminen ajoittui projektin loppuun
Sinikan eläkkeelle jääminen osui hyvään saumaan, sillä hän sai projektin Kemin kaupungilla loppuun ennen kuin jäi eläkkeelle. Oli aika antaa nuoremmille tilaa astua remmiin. Hän muistaa lämmöllä entistä työpaikkaansa.
- Oli mukava olla töissä, ei ollut koskaan sellaista hetkeä, että voi kauheaa. Työ oli antoisaa, mielekästä ja merkityksellistä! Kiitollisuus nousee siitä, että olen saanut kokeilla siipiäni. Ja työkavereista on lämpimiä muistoja - vanhat alaisenikin muistivat minua myöhemmin, vaikka varsinaisia eläkkeelle jäämisjuhlia ei ollutkaan, Sinikka kertoo.
Kun eläkeikä lähestyi, Sinikka tarkisti työsuhteensa Kevan työeläkeotteelta hyvissä ajoin. Eläkeiän lähestyessä hän laski eläkkeensä määrää Kevan Omat eläketietosi -palvelussa.
- Eläkkeen hakuprosessi oli yllättävän helppo. Ohjeet katsoin ja tein sen mukaan. Sunnuntai-iltapäivänä laitoin hakemuksen Omat eläketietosi -palvelusta menemään ja maanantaina minulle tuli jo päätös eläkkeestä. Olin tosi yllättynyt positiivisesti!
Eläkkeellä harrastuksena työnteko
Eläkkeelle jääminen ei ollut Sinikalle vaikeaa, vaan helppoa ja luontevaa.
- En koskaan laskenut päiviä eläkkeeseen ja eläkkeelle siirtyminen on sujahtanut vaan. Keväällä sitten ajattelin, että hienoa, kun ei ole tarvinnut lähteä tuiskuun ja tuuleen pyöräilemään aamusta!
Korona-aika toikin sitten heti totaalisen pysähdyksen kaikkeen, mitään ei voinut tehdä eikä mihinkään mennä. Jäi todellakin aikaa itselle. Syksyllä on taas kaikki alkanut pikkuhiljaa. Sinikka käy edelleen sovittelemassa perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ja antaa työnohjausta. Lisäksi hän toimii hermoratahierojana.
- Työ on minulle oikeastaan harrastus. Saan itse päättää, koska teen töitä. Minulta ovat ystävät kysyneet, että eikö mitään somempaa voi eläkkeellä tehdä. Näen sen kuitenkin mahdollisuutena avartaa asiakkaideni maailmaa, että voisiko sittenkin tehdä toisin, Sinikka perustelee.
Muuten Sinikan aika kuluu lukiessa ja äänikirjoja kuunnellessa.
- Minulla on myös laaja suku ja hyviä ystäviä, heidän kanssaan vietän paljon aikaa. Suvun mökillä maalla on kesän mittaan ollut saunan lämmitystä ja ruohon leikkausta, eri sukupolvia on käynyt ja muistellaan vanhoja.
Ennen eläkettä kannattaa miettiä elämänsä merkitystä
Sinikka on tehnyt kriisipuolella töitä ja tietää, että osalle eläkkeelle jääminen on vaikeaa.
- Jos kaikki merkitys elämässä liittyy vain työhön, niin silloin eläkkeelle jäädessä kyllä putoaa. Itsensä kanssa kannattaakin keskustella, että näkee merkityksen omalle elämälleen ja läheisilleen. On hyvä huomata, että minä olen merkityksellinen itsenäni.
- On hyvä valmistautua eläkkeeseen. Jos ei ole harrastuksia, niitä kannattaa hankkia jo ennen kuin jää eläkkeelle. Sitku-elämää ei kannata elää, ei kannata turhia haaveita ladata eläkeaikaan, kaikki ei ehkä menekään, kuten on ajatellut. Eläkkeellä olo on kuitenkin vain tavallista arkea, josta työosio on pois, Sinikka summaa.