Aija-Leena Ranta ehti toimia reilut 50 vuotta kanttorina ja kirkkomusiikin parissa. Hänellä on ollut onni ja ilo tehdä työtä, jolla on merkitystä. Eläkkeelle jääminen ei sitten sujunutkaan niin helposti kuin hän alun perin kuvitteli. Eläkepäivinään Aija-Leena jatkaa musiikin parissa vapaaehtoistyössä ja keikoilla.
Aija-Leena Ranta on toisen polven kanttori, sillä hänen isänsäkin toimi kanttorina.
- Aloitin opiskelemaan 10-vuotiaana urkujen soittoa isäni johdolla ja 13-vuotiaana soitin ensimmäisen kerran jumalanpalveluksen. Opiskelin Sibelius-Akatemiassa ja valmistuin 1976. Olen opiskellut senkin jälkeen säännöllisesti ja suorittanut mm. urkudiplomin, Aija-Leena kertoo.
Kanttorin tehtävissä Aija-Leena ehti olla reilut 50 vuotta – vakituisessa kanttorin virassa 41 vuotta. Hänen uransa alkoi Vantaankosken seurakunnassa 1977. Vuonna 1989 hänet valittiin Ylöjärven seurakuntaan kanttoriksi, jossa hän viihtyi kokopäivätyössä vuoteen 2007 asti.
- Vuonna 2007 aloin tehdä kahta työtä, jäin puoliksi Ylöjärven seurakuntaan entiseen tehtävääni ja aloitin puoliksi Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulissa. Kapitulissa nimikkeeni oli aluksi hiippakuntakanttori ja se muuttui myöhemmin asiantuntijaksi, vaikka tein suunnilleen samoja tehtäviä. Alani oli jumalanpalveluselämä ja kirkkomusiikki, se sisälsi koulutusta, vertaistukea ja ohjaamista sekä jonkin verran myös käytännön musisointia.
- Nautin töistäni, on ollut ilo tehdä työtä, jolla on merkitystä. Minulla on myös ollut onni kuulua hyviin työyhteisöihin ja minulla on ollut aina todella hyvät esimiehet, Aija-Leena kehuu.
Eläkkeelle jääminen otti koville
Eläkkeelle Aija-Leena jäi oikeastaan kaksi kertaa, ensin Ylöjärveltä vuonna 2018 ja Tampereen kapitulista vuonna 2019. Viimeisen vuoden hän teki puolipäivätöitä kapitulissa.
- Jouduin aikaistamaan eläkkeelle jäämistä. Olin ajatellut, että jatkaisin lähemmäksi 68 ikävuotta töissä, mutta jouduinkin jäämään sitten jo 65-vuotiaana tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Olisin halunnut ja jaksanut tehdä töitä pidempään, minut yllätti kokonaan, että eläkkeelle jääminen ei ollutkaan helppoa. Lisäksi termi ”vanhuuseläke” ei helpottanut prosessia, päinvastoin. Ystävieni kanssa ihmettelimmekin tätä 1960-luvulta peräisin olevaa nimikettä, koska tänä päivänä kukaan tuntemamme 63 – 68 -vuotias ei miellä itseään vanhukseksi. Toivottavasti tulevaisuudessa eläköityvät saavat jäädä ”työeläkkeelle”!
- Näistä syistä jouduin pohtimaan elämääni. Mietin, mikä on minun identiteettini, onko minusta enää hyötyä. Sain tukea onneksi tämän prosessointiin työnantajalta työnohjauksessa. Koin, että minua kuultiin. Kirkko pitää mielestäni hyvää huolta työntekijöistään.
Aija-Leena tajusi, että eläkkeellekin täytyy valmistautua, se on elämässä isompi kysymys kuin aluksi voisi uskoakaan.
- Muille antaisin vinkkinä, että jos eläkkeelle jääminen ottaa koville, pyydä rohkeasti apua. Myös työnantajan puoleen voi kääntyä ja asiantuntija-apua kannattaa pyytää. Meillä kirkossa on esimerkiksi hyviä työnohjaajia tätä varten.
Seurakuntien muutosta Aija-Leena on miettinyt myös paljon. Ne ovat kovan muutoksen keskellä ja työntekijät joutuvat venymään enemmän kuin aiemmin, koska eläköityneiden virkoja ei enää välttämättä täytetä.
- En voinut kuvitella aloittaessani uraani 70-luvulla, että kirkossa taloudellinen tilanne olisi joskus näin vakava. Toivon, että ihmiset voisivat vaikuttaa oman työn tekemisen rytmiin, että palautumiselle jäisi aikaa. Toivon myös, että työntekijät jaksaisivat nähdä oman työn merkityksen paineen ohella. Jos tykkää työstään, työ voi imeä niin paljon, että ei tunnista kuinka rasittunut on ja voi uupua huomaamattaan. Itsensä kuunteleminen on tärkeää, viikoittaiset vapaapäivät kannattaa pitää, Aija-Leena muistuttaa.
Eläkkeen hakemiseen Aija-Leena sai arvokasta apua Kevasta.
- Koska minulla oli kaksi työtä ja jäin niistä eri aikaan eläkkeelle, tilanteeni ei ollut mitenkään selvä ja yksinkertainen. Soitin Kevan eläkeneuvontaan ja lähetin myös viestejä verkkopalvelussa asiantuntijoille. Kysymyksiini reagoitiin nopeasti sekä puhelimitse ja kirjallisesti ja niistä oli minulle suurta apua. Eläkehakemuksen tein itse sähköisesti Omat eläketietosi -palvelussa.
Musiikki jatkuu elämässä
Musiikki ei ole Aija-Leenan elämästä lakannut eläkkeelle siirtymisen vuoksi.
- Muusikoilla on se etuoikeus, että he voivat halutessaan työskennellä helposti eläkkeelläkin. Toimin vapaaehtoisena muusikkona Pirkanmaan hoitokodissa ja Anglikaanisen kirkon messuissa sekä teen myös keikkamuusikon työtä, ne tuovat sisältöä elämään. Näissä aion jatkaa niin kauan kuin jaksan, Aija-Leena kertoo.
- Toimin myös tarvittaessa asiantuntijana ja mentorina. Lisäksi olen ohjannut 90-luvulta asti harmonista laulua ja hiljaista rukouslaulua osana kristillisen meditaation polkua ja jatkan sitä edelleen. Tässä toiminnassa on mukana paljon eri ikäisiä ja sellaisiakin, jotka eivät ole olleet muussa kirkon toiminnassa.
- Laulan myös Safari-kuorossa, joka harjoittelee viikonloppuisin kerran kuukaudessa. Olen lähetystyöntekijöiden lapsi, synnyin Namibiassa, jossa isäni ja äitini työskentelivät viisi vuotta.
Kaikesta työskentelystään ja harrastuksistaan huolimatta Aija-Leena ei halua eläkkeellä tehdä liikaa, vaan hänelle on tärkeää, että elämässä säilyy oma rytmi.
- Stressiä en halua enää ottaa, palautumiseen pitää varata enemmän aikaa. Tänä keväänä ja kesänä olen esimerkiksi voinut seurata luonnon puhkeamista omalla pihalla. Minulle jää myös enemmän aikaa lukemiseen, kirjoittamiseen, yhteyksien pitämiseen ja kuntoiluun, Aija-Leena kertoo.