Esimiehen elämää – ja vähän erotiikkaakin

Esimiehenä pääsee aitiopaikalle seuramaan kasvutarinoita. Saa katsoa, kuinka työntekijä haastaa itsensä, ehkä opiskelee työn ohessa, ottaa uusia vastuita ja kasvaa työelämässä uudelle tasolle. Joskus näkee myös, kun työ syö koko ihmisen – ja elämä unohtuu.

Esimiehen työssä on monia hienoja puolia. Miten ihanalta tuntuu, kun oma porukka on yhdessä selättänyt aluksi mahdottomalta tuntuvan haasteen, pureskellut sen pala kerrallaan ja lopulta laittanut asiat kuntoon! Kun taas joku vaihtaa työpaikkaa, samaan aikaan harmittaa hyvän työntekijän menetys ja toisaalta on onnesta soikeana – minulla oli onni olla mukana hänen urallaan auttamassa ja kannustamassa! Nämä onnistumiset lämmittävät mieltä vielä vuosienkin jälkeen.

”Mun isä uransa loi kyläkauppiaana,
hän tunsi ihmismielen piilotajunnan.
Kun lähdin maailmalle ylioppilaana
niin isä ohjeen antoi yhden ainoan..”
- Juha Vainio, Elämää ja erotiikkaa

Sitten on vähemmän hohdokkaita hetkiä. Miten esimerkiksi alisuoriutuja saadaan nostettua muiden tasolle? Onko kyse osaamisesta, auttaako koulutus vai ollaanko asennepuolella? Alisuoriutuja on siinä mielessä helppo asia esimiestyössä, että alisuoriutumista ei voi olla huomaamatta. Aivan toinen asia on, miten alisuoriutujasta saadaan tavoitteellinen työntekijä. Osaamispuolella usein pystytään auttamaan, mutta asennetta ei voi kukaan muu kuin henkilö itse muuttaa. Kun on yhdessä löydetty avain eteenpäin, on yleensä sekä esimiehellä että työntekijällä voittajafiilis.

Tunnollinen puurtaja kuulostaa varmaan siltä vaivattomimmalta tyypiltä. Hän saattaa kuitenkin olla esimiehelle se kaikkein haasteellisin tapaus. Puurtajiakin on useampaan veneeseen. Yksi hoitaa hommansa laadukkaasti, tuottavasti ja varmasti aina työajan puitteissa. Perään ei tarvitse kysellä. Tällä tyypillä on työ ja elämä eikä esimiehen tarvitse olla hänestä sen takia huolissaan.

Mä tulin Helsinkiin ja aloin opiskella
ei koskaan aikaa ollut iltarientoihin.
Yökaudet kirjojani tutkin hartaudella
sain seinänaapuriksi ikiteekkarin..
- Juha Vainio, Elämää ja erotiikkaa

Sitten on se toinen tunnollinen, jolla työpäivä venyy. Työajan seuranta ei pure, koska hänelle se tarkoittaa vain sitä, että kello 16.00 leimaan itseni ulos ja palaan takaisin hommiin. Yleensä jossain vaiheessa joko esimies tai työkaverit huomaavat, että ”tuohan taitaa asua täällä!” Esimies haluaa, että tunnollisella olisi myös elämä. Ja siitä seuraa hankalia ja kiemurtelevia keskusteluja. ”Mitä sillä on väliä.., miksi piinaat.., anna mä nyt vaan teen MUN työni…”. Kyse ei ole vain urbaanista legendasta.

”Ja sanoi: elämää ja erotiikkaa
Unohtaa et saisi kuitenkaan
Tää on totuus ja se koskee joka iikkaa
Sen kun saisin sinut vielä oppimaan”
- Juha Vainio, Elämää ja erotiikkaa

Esimiehen näkökulmasta etätyö on työorientoituneen puurtajan kanssa uudenlainen haaste. Puurtaja siirtyy mielellään etätöihin, koska silloin töitä voi tehdä rauhassa eikä kukaan häiritse eikä huomaa, kuinka pitkiä päiviä hän työskentelee. Hänen maailmassaan on erikseen omat ja muiden työt ja hän kyllä hoitaa omansa. ”Ei minua ole tänne palkattu kehittämään toimintaa yhdessä.”

Äärimmäisessä tapauksessa hän eristäytyy täysin etätöihin ja alkaa karttaa myös työkavereita. ”Työpaikan sosiaalinen elämä on tarkoitettu tyhjännaurajille”, tuhahtaa hän, kun esimies pyytää häntä osallistumaan työpaikan tapahtumiin. ”Voinko osallistua Skypellä?” tarkoittaa hänelle, että hän avaa yhteyden ja jatkaa OMIEN töidensä parissa.

Puurtajalla on vain työ, mutta ei elämää. Ja esimieskin on hänestä lähinnä häirikkö, joka ei anna hänen hoitaa töitä parhaalla mahdollisella tavalla, jonka vain hän osaa.

Esimieshän ei tässä tilanteessa hevillä luovuta, vaan jatkaa ”häiriköintiään”, komentaa puurtajan mukaan palavereihin ihan livenä, ohjaa mukaan projekteihin ja keskustelee toistuvasti kahden kesken puurtajan kanssa työn tekemisen tavoista.

”Hän lauloi: elämää ja erotiikkaa,
unohtaisi en mä milloinkaan.
Mutta minä painoin kaaliin potaniikkaa
ja mä tuumin että kaikki aikanaan.”
- Juha Vainio, Elämää ja erotiikkaa

Tunnollisen puurtajankin työura tulee aikanaan päätökseen, ja hän siirtyy eläkkeelle. Loikka työelämästä voi olla tälle tunnolliselle puurtajalle raskas pala. Siihen on hyvä valmistautua hankkimalla elämä. Eläkepäätöksessä ei nimittäin anneta elämänohjeita, joten sitä lukiessa olisi toivottavaa, että fiilikset eivät olisi niin kuin akateemikolla Junnu Vainion laulussa:
 

”Oon pian akateemikko jo kumarainen
ja alan aavistella mistä ilman jäin.
Kun ikiteekkari, tuo Oiva Piirakainen
se sen kun nuortuvan vain näyttää päivittäin.
Hän lauloi: elämää ja erotiikkaa..”