Fiksumpaa vakautusta, reilumpaa eläkettä?
Kesällä julkistetun hallitusohjelman kirjaukset työeläkeasioista ovat muutoin yleisluonteista tavoite- ja päämääräkieltä, mutta yksi konkreettinen asia löytyy: "sääntöpohjainen vakautusjärjestelmä". Syksyllä tavoitteita tarkennettiin ja työmarkkinaosapuolet alkoivat neuvotella ratkaisuista. Vakautusjärjestelmä on edelleen kuviossa mukana. Mitä tällainen järjestelmä voisi tarkoittaa? Muissa maissa vakautusmekanismeja on jo käytössä, joten ymmärtääksemme asiaa, voimme katsahtaa lännen ja etelän suuntaan.
ETK teki vuonna 2020 selvityksen automaattisista vakauttajista muutamissa maissa. Myös Jukka Rantala pohdiskeli, että olisi aika miettiä tätä vaihtoehtoa eläkejärjestelmän vakauden turvaamiseksi.
Väestörakenne, työllisyysaste ja talouden kehitys – sisältäen sijoitusympäristön – synnyttävät jatkuvasti riskejä eläkejärjestelmän rahoitukselle. Nykyiset vakauttavat mekanismit; alimman eläkeiän kehitys sekä elinaikakerroin, reagoivat keskimääräiseen eliniän pituuteen, mutta eivät muihin riskitekijöihin.
Ruotsin tasapainoindeksi muuttui ongelmaksi
On vaihtoehtoja sille, mikä tai mitkä tekijät ja niiden arvot - ’triggerit’ - käynnistävät vakautusmekanismin. Samoin on vaihtoehtoja sille, mihin vakautus vaikuttaa; kertyneen eläkeoikeuden indeksointiin, maksussa olevan eläkkeen indeksiin tai työeläkemaksuun. Nämä voivat muuttua eri painoarvoilla. Lisäksi voitaisiin mahdollistaa negatiivinen indeksointi tai sitten sulkea se pois, jolloin vaikutettaisiin vain positiivisen indeksikehityksen suuruuteen.
Ruotsissa vakauttaja on indeksijarru, balansindex, jota käyttämällä etuustaso saadaan reagoimaan siihen, millainen järjestelmän vastuiden ja varojen tasapaino on.
Indeksijarrua käytetään sekä kertyneisiin eli tulevaisuudessa maksettaviin, että jo maksussa oleviin eläkkeisiin. Kontribuutio järjestelmään eli työeläkemaksun suuruus ei koskaan muutu: Ruotsin järjestelmä on Defined Contribution (DC) -tyyppinen kun Suomessa eläkejärjestelmä on ollut Defined Benefit (DB) -tyyppinen. Suomessa siis etuudet (benefits) on kiinnitetty lailla tiettyyn tasoon ja muut elementit, kuten työeläkemaksu, joustavat tarvittaessa, jotta etuudet voidaan maksaa.
Ruotsin kokemukset 2010-luvulta osoittavat, että indeksi voi tällä tavoin laskettuna mennä myös negatiiviseksi.
Tämä on toistunut peräti kolme kertaa ja ollut sen verran hankala tilanne, että maan hallitus on rientänyt paikkaamaan tilannetta alentamalla eläketulon verotusta. Tämä pitäisi julkisen talouden niukkuuden oloissa tietysti välttää jo ennakolta.
Naapurimaassa on jo tehtykin useaan kertaan muutoksia tasapainoindeksin laskemiseen.
Alankomaiden eläkkeet jäätyivät
ETK:n vertailevassa raportissa kuvataan Ruotsin lisäksi sääntöpohjaisen vakautuksen ratkaisuja neljässä muussa maassa. Näistä Alankomaiden ratkaisu on johtanut ansiosidonnaisten eläkkeiden indeksin jäädyttämiseen yli kymmeneksi vuodeksi.
Maan eläkejärjestelmä toki koostuu monesta osasta, ja tasasuuruisen peruseläkkeen osalta vakauttaminen tapahtuu vain alimman eläkeiän kautta. Sektorikohtaisissa lisäeläkejärjestelmissä kuitenkin sekä indeksointi että työeläkemaksun suuruus on kytketty rahaston vakavaraisuuteen eli sen eläkevastuiden ja varojen suhteeseen.
Rahastojen vakavaraisuusasteet olivat jämähtäneet koko 2010-luvun ajaksi 100 prosentin tuntumaan, ja indeksikorotukset edellyttivät vähintään 110 prosentin vakavaraisuutta. Siten eläkkeiden reaaliarvot jäivät vuosikymmenen aikana kumulatiivisesti noin 13 prosenttia jälkeen jopa hintojen kehityksestä, puhumattakaan palkoista.
Entistäkin reilumpaa eläkettä?
Olemme Suomessa miettineet jo vuosikymmeniä, onko reilua, että nuoremmat, työssäkäyvät sukupolvet kantavat kaiken järjestelmäriskin. Riski on toteutunut paitsi eläkelakien muutoksina, myös työeläkemaksun noustessa 35 vuoden kuluessa kaksinkertaiseksi. Työntekijän maksuosuus siitä nousi samalla nollasta nykyiseen 7,15–8,65 prosenttiin palkasta.
Koska lakejakin voidaan tarvittaessa muuttaa, ovat myös tuleva eläketaso ja eläkeikä olleet käytännössä hämärän peitossa. Defined Benefit -järjestelmämme ei ole ollut kovin ’Defined’ pitemmällä tähtäimellä. Näistä syistä en pitäisi huonona, jos nyt selvitetään automaattisten vakauttajien käyttöönottoa. Niillä voitaisiin huolehtia järjestelmän kunnosta hyvissä ajoin ja siten, että kaikki osallistuvat. Uusille raskaille eläkelakipaketeille ei myöskään olisi tarvetta entiseen malliin.
Muista maista voisi ottaa oppia ja välttää Alankomaiden kaltaiset, melko kohtuuttomat tilanteet. Voidaan myös ajatella, että jos mekanismi olisi suunniteltu oikein, ennakoitua suotuisammissa oloissa toteutuisi positiivinen riski. Tällöin mekanismi toimisi etuuksien indeksointia normaalista tasosta korottavasti ja/tai eläkemaksua alentaen.
Lisää aiheesta
- ETK:n vertailuraportti vakauttajista eri maissa: Automaattiset vakauttajat mahdollistavat eläkkeiden rahoitusriskien jakamisen (Etk.fi)
- Jukka Rantala, blogikirjoitus: Arvio eläkejärjestelmän arviosta (Etk.fi)
- Eri maiden eläkejärjestelmien kuvauksia: Muiden maiden eläkejärjestelmät (Etk.fi)
- Ruotsin tasapainoindeksin laskeminen (på svenska): Balanseringen i pensionssystemet (Pensionsmyndigheten.se)
- Hallitusohjelman kirjaukset: 1.5 Eläkkeet (Valtioneuvosto.fi)
- Mikko Kautto, blogikirjoitus: Eläkejärjestelmän uudistamisen tavoite tarkentui (Etk.fi)
