Hylkäävien päätösten kasvu harmittaa hakijoita ja eläkelaitosta
Työkyvyttömyyseläkkeiden ja työeläkekuntoutuksen hylkäävien päätösten määrä on kasvanut julkisella sektorilla viime vuosina merkittävästi. Ilmiön hillitsemiseksi on kuitenkin paljon tehtävissä: terveydenhuollossa ja hoitavien lääkäreiden työssä, hakijoiden ja heidän työnantajiensa toimesta sekä eläkelaitoksissa. Oletko mukana?
Vielä muutama vuosi sitten työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen johti hylkäykseen noin joka neljännessä tapauksessa. Nyt hylkäysprosentti on noussut reiluun 30 prosenttiin. Työeläkekuntoutuksen osalta kasvu on ollut vielä hurjempi: vuonna 2015 hylkäysosuus oli 10 %, kun vuonna 2024 se oli jo yli 57 prosenttia.
Kevan tuore tutkimus (2025) Työeläkekuntoutuksen ja työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäykset julkisella sektorilla 2015–2024 (pdf) avaa ilmiön taustatekijöitä. Tutkimuksessa pyrimme myös ymmärtämään pintaa syvemmältä toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia, jotka osaltaan selittävät hylkäävien päätösten kasvua.
Hylkäysilmiön kasvu on monen tekijän summa
Kyse ei ole yksittäisestä muutoksesta, vaan monen tekijän yhteisvaikutuksesta: sairastavuuden muutoksista, lakimuutoksista, ratkaisukäytännöistä ja tulkinnoista, työelämän murroksesta ja terveydenhuollon toimintatapojen muutoksista.
Erityisesti vuodesta 2018 alkaen hylkäysprosentit ovat kääntyneet kasvuun, ja ilmiö koskettaa sekä nuorempia että vanhempia ikäryhmiä. Hylkäävien päätösten kasvu korostuu erityisesti alle 30-vuotiaiden sekä yli 60-vuotiaiden hakijoiden ryhmissä.
Masennus ja toistuva masennus on viime vuosina korostuneesti näkynyt työkyvyttömyyseläköitymisen taustalla olevana sairausperusteena.
Sen sijaan hylkäävien päätösten taustalla sairausperusteena näyttäytyvät kasvavasti ahdistuneisuushäiriöt, stressihäiriöt, ei-elimelliset unihäiriöt sekä myös kehitykselliset häiriöt, joiden ei pääsääntöisesti arvioida täyttävän työeläke- tai kuntoutusmyönnön edellytyksiä.
Hakemusmäärissä ei ole samaan aikaan tapahtunut työkyvyttömyyseläkkeiden kohdalla merkittäviä muutoksia. Työeläkekuntoutuksen hakemusmäärät ovat sen sijaan vähentyneet, erityisesti 2020-luvun alun huippuvuosien jälkeen.
Hakijoiden työllisyystausta sen sijaan näyttää jonkin verran muuttuneen: työllisten osuus on pienentynyt ja työttömien kasvanut. Työllisyys ennen hakemusta pienentää hylkäysriskiä, kun taas työttömyys lisää sitä.
Toimintaympäristön muutokset hylkäysilmiön taustalla
Yksi keskeisimmistä muutoksista on se, että työeläkelaitosten työkyvyn arvioinnissa enenevästi korostetaan jäljellä olevan työkyvyn merkitystä. Olennaista eläkeoikeuden arvioinnissa ei olekaan keskittyä sairauteen ja menetettyyn työkykyyn, vaan siihen, mitä hakija vielä voisi jäljellä olevalla työkyvyllä tehdä. Työkyvyttömyyseläköitymisen hinta on kova ja kasvavan työvoimapulan tulisikin näkyä myös osatyökykyisten työllistymisen paranemisena.
Lakimuutoksilla on ollut vaikutusta erityisesti ammatillisen kuntoutuksen arviointiin. Joitakin vuosia sitten kuntoutusta myönnettiin myös mahdollisella työkyvyttömyyden uhkalla, mutta siltä osin työeläkelaitosten tulkinta on tiukentunut. Työeläkekuntoutus edellyttää lain kirjaimen mukaan todennäköistä työkyvyttömyyden uhkaa.
Työkyvyttömyyseläkeoikeuden kriteerit ovat säilyneet suhteellisen samoina.
Toki tehdyillä eläkemuutoksilla ja esimerkiksi vanhuuseläkeiän nousulla on todennäköisesti ollut vaikutusta siihen, miksi yhä vanhemmat ikäluokat päätyvät hakemaan työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutusta.
Työelämän muutokset ovat tuoneet uusia haasteita työkykyarviointiin ja hakemusprosesseihin. Etävastaanottojen lisääntyminen lääkärintyössä on heikentänyt B-lääkärinlausuntojen laatua, mikä vaikeuttaa vakuutuslääkärien mahdollisuuksia muodostaa kattava arvio hakijan työ- ja toimintakyvystä.
Työelämän epävarmuus, pätkätyöt sekä mielenterveyden haasteiden kasvu näkyvät työkykyä heikentävinä tekijöinä ja samalla ne vaikuttavat hakijoiden taustatekijöihin.
Mielenterveysongelmien lisäksi työkykyä heikentävät yhä useammin myös tuki- ja liikuntaelinsairaudet, joiden taustalla on liikkumattomuutta sekä ylipainoa.
Mitä ilmiölle voidaan tehdä?
Työeläkejärjestelmä edellyttää pysyvyyttä ja ennakoitavuutta. Hakijoita tulee kohdella yhdenvertaisesti ja vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaisesti.
Valitusasteiden, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan sekä vakuutusoikeuden, muuttamien päätösten määrä ei ole merkittävästi noussut samaan aikaan hylkäävien päätösten kanssa, minkä voi tulkita tarkoittavan ratkaisutoiminnan vakautta. Kaikkia hakemuksia ei voida myöntää, mikäli lainmukaiset edellytykset myönnölle eivät täyty.
Mikäli ratkaisutoiminnan halutaan paremmin vastaavan työelämän ja sairastavuuden muutoksiin, tulee harkita edellytysten muuttamista. Työeläkekuntoutuksen osalta tarvittavia muutoksia kuntoutuksen tarkistamiseksi ja sen tehokkaammaksi hyödyntämiseksi on jo esitetty työeläketoimijoiden ja Telan yhteistyössä tekemässä raportissa. Työeläkekuntoutuksen kehittäminen - Työeläkevakuuttajat TELA ry
Hylkäysilmiön hillitsemiseksi tarvitaan vahvaa varhaista tukea jo ennen kuin työkyvyn haasteet pitkittyvät ja monimutkaistuvat. Sairaspoissaolojen vähentäminen on satsaus työkyvyttömyyden vähentämiseen. Varhainen ja oikea-aikainen tuki työkyvyn haasteisiin säästää sekä inhimillisiä että yhteiskunnallisia resursseja. Tähän työhön tarvitaan työnantajien vahvaa tukea ja ymmärrystä työkyvyn johtamisesta.
Työntekijöiden oma motivaatio ja halu omasta työkyvystä huolehtimiseen ja työssä käyvän henkilön identiteetin ylläpitämiseen on ensiarvoisen tärkeää. Työeläkekuntoutus on tarkoitettu eläkettä huomattavasti varhaisempaan vaiheeseen ja sen mahdollisuudet kannattaa kartoittaa ennen eläkkeen hakemista.
Hylkäävä päätös ei aina tarkoita hakemusprosessin päättymistä. Hakijoiden tukeminen ja selkeät perustelut hylkäyksille ovat tärkeitä, jotta mahdollinen uusi hakemus tehdään vasta, kun tilanne on aidosti muuttunut.
Yksittäisen hakijan on olennaista ymmärtää, että kuntoutus- tai eläkehakemuksen hylkäävä päätös perustuu eläkelaitoksen arviointiin työkyvystäsi, ei siihen, että eläkelaitos kiistäisi sairauden olemassaolon.
Hylkäävän päätöksen kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan hakea tarvittaessa apua. Hylkäävän päätöksen perustelut kannattaa ottaa esille hoitavan lääkärin sekä työnantajan kanssa, jotta yhteinen ymmärrys hakemuksen hylkäämisen syistä lisääntyisi.
On syytä korostaa, että hylkäysilmiön kasvu ei ole kenenkään etu. Yhteisiä eläkevaroja tulee käyttää lain myöntökriteerien edellyttämällä tavalla. Eläkelaitoksen ihannetilanne olisi se, että kaikki sen käsiteltäväksi tulevat hakemukset olisivat niin hyvin perusteltuja ja oikea-aikaisia, että ne voidaan myöntää.
