Mielenterveyden häiriöt haastavat työelämää – erityisesti nuorten työllisyys vaatii uusia ratkaisuja

Mielenterveyden häiriöihin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeiden ja työeläkekuntoutuksen hakemukset ovat viime vuosina olleet merkittävä työelämän ja työkyvyn haaste erityisesti julkisella sektorilla. Kevan uusi selvitys avaa, miten hakijoiden työllisyys kehittyy ennen ja jälkeen hakemuksen – ja miksi nuorten tilanne vaatii erityistä huomiota.

Kevan selvityksessä Salonen ym. (2026) analysoidaan psykiatrisen sairauden tai häiriön takia eläkettä tai kuntoutusta hakeneita. Selvityksessä havainnollistetaan työllisyyspolkuja ennen ja jälkeen hakemuksen sekä pohditaan tilanteita, joihin psykiatrisista syistä työkyvyn kanssa kamppailevat voivat joutua etuusjärjestelmissä ja työmarkkinoilla. 

Masennus yhä suurin syy hakemiseen

Selvityksen tulosten mukaan mielenterveyden häiriöihin perustuvien eläke- ja kuntoutushakemusten määrä kasvoi vuoteen 2019 asti, mutta kääntyi laskuun koronaepidemian myötä.

Masennushäiriöt ovat edelleen suurin yksittäinen syy hakemuksille, vaikka niiden osuus on viime vuosina vähentynyt. Samaan aikaan ahdistuneisuus- ja stressihäiriöiden osuus on kasvanut. Trendit heijastavat myös sairauspoissaolojen syiden muutoksia.

Työllisyys ennen ja jälkeen hakemuksen – ikä ja sairausryhmä ratkaisevat

Työllisyys ennen eläkkeen tai kuntoutuksen hakemista vaihtelee selvästi sairaus- ja ikäryhmittäin. 

Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöissä työllisyys ennen hakemusta on korkeampaa kuin esimerkiksi skitsofreniaryhmässä, jossa työelämään kiinnittyminen on heikkoa. 

Alle 30-vuotiailla työllisyys ennen hakemusta on vain noin 20 prosenttia, kun vanhemmissa ikäryhmissä se on 40–60 prosenttia. 

Hakemuksen jälkeen työllisyys laskee kaikissa ryhmissä, mutta osatyökyvyttömyyseläkkeen hakijat jatkavat useammin työelämässä ainakin osa-aikaisesti.

Hylkäävät päätökset kasvussa

Eläkeratkaisuissa hylkäysten määrä on kasvanut erityisesti ammatillisen kuntoutuksen hakemuksissa. Nuorille nykyiset työkyvyttömyyden uhan arviointikriteerit voivat olla liian tiukkoja, mutta toisaalta hakemuksia tehdään myös tilanteissa, joissa sairausperusteet eivät täyty. 

Osatyökyvyttömyyseläke näyttäytyy edelleen joustavana ratkaisuna, joka mahdollistaa työelämässä jatkamisen osittain heikentyneestä työkyvystä huolimatta. Täyttä työkyvyttömyyseläkettä hakevien työmarkkinakiinnittyminen on selvästi heikompaa jo ennen hakemusta.

Vajaatyökykyisten asioiden hoitamista ei ole ainoastaan eläkejärjestelmän tehtävä, vaan siihen limittyvät eri viranomaiset ja etuusjärjestelmät. Kokonaisuutta voi olla vaikeaa hahmottaa. Siksi seuraavaksi nostetaan keskusteluun eräitä työllistymiseen liittyviä käytännönläheisiä aiheita, joita selvityksen yhteydessä nousi esiin.

Osatyökykyisten nuorten työelämään pääsyn turvaaminen

Päätöksentekijöiden ja viranomaisten tulisi luoda kannusteita työnantajille, jotka palkkaavat osatyökykyisiä nuoria.

Kysymys liittyy siihen, mikä on riittävä tuottavuusvaatimus, kun henkilö yrittää kiinnittyä työhön tai päästä takaisin työelämään. Osa työeläke-etuuksien hakijoista toimii tuottavuuspotentiaalinsa rajalla. Heillä vähäinenkin työskentely ilman opintorahan, työttömyysturvan, eläkkeen tai kuntoutuksen leikkaamista todennäköisesti tukisi työelämään kiinnittymistä ja toimintakykyisenä pysymistä, ja myötävaikuttaisi yhteiskuntaa hyödyntävän toiminnan lisääntymiseen. 

Kaikki työ ei kartuta eläkettä, mutta työn vastaanottaminen ja pienimuotoinen yrittäjyys tulisi aina olla taloudellisesti kannattavaa, ilman tukien ja mahdollisten karenssien optimointia.

Työhön paluun tuki mielenterveydenhäiriöissä

Työeläkekuntoutus tarjoaa mahdollisuuksia myös mielenterveyden häiriöitä sairastaville, mutta sen vaikuttavuus on rajallista ilman riittävää tukea ja yksilöllisiä ratkaisuja työmarkkinoilla. 

Työeläkekuntoutuksen lisäksi tarvitaan myös nuorille suunnattuja työharjoittelumahdollisuuksia, joissa on huomioitu työelämätaitojen oppiminen, jatkotyöllistymisen tuki sekä kuntoutusta kevyempi tuki osaamisen kehittämiseksi, jotta työhön kiinnittyminen vahvistuu ilman pitkiä poissaoloja. 

Ratkaisut eivät löydy yksin kuntoutuksesta. Osatyökykyisyyden tai osaamisen puutteiden havaitsemisessa työvoimaviranomaiset, jotka toimivat henkilön ja työmarkkinoiden rajapinnassa, tarvitsevat apua terveydenhuollon toimijoilta. Kyse on yhteistyöstä. 

Työuraansa aloittaville osatyökykyisille tarvitaan todennäköisesti myös erilaisia nuorten tarpeet huomioivia työpaikkoja. Niiden avulla työelämän pelisääntöihin perehtyminen, oppiminen ja riittävän tuen saaminen olisi mahdollista. 

Joidenkin ryhmien osalta on myös hyväksyttävä se, että tuen määrän lisääminen ei aina johda avoimille työmarkkinoille työllistymiseen johtuen muun muassa yksilön arvovalinnoista ja motivaatiosta. 

Masennushäiriöitä sairastavien työllisyyden tukeminen

Julkisen sektorin työpaikoilla voisi selvittää mahdollisuuksia hyödyntää osatyökykyisten työvoimaa esimerkiksi tukitöissä tai avustavissa tehtävissä, jotta ammattitaitoinen ja osaavampi henkilökunta voisi keskittyä omaan koulutusta vastaavaan työhönsä. 

Tämä voisi tukea myös heikomman koulutustason tai suomen kielen ja kirjoitetun kielen taidon omaavien työllistymisen ainakin hetkellisesti, luoden pohjaa pysyvälle työhön kiinnittymiselle. Työturvallisuuskorttien ja muiden vastaavien työhön pääsy edellytysten suorittaminen näyttötutkintoina voisi osaltaan helpottaa työelämään siirtymistä.

Työnteon monimuotoisuus pitäisi paremmin tunnistaa myös sosiaaliturvan kokonaisuudessa. Työeläkkeitä sekä Kelan etuisuuksia myönnettäessä päättäjien kannattaisi pohtia turvan kattavuuden laajentamista vapaehtoiseen järjestötyöhön, yhteisöllisyyttä tukeviin ja yhteiskuntaa hyödyttäviin tehtäviin. Kysymys on sosiaalipoliittisista arvovalinnoista.

Yhteenvetoa

Mielenterveyden häiriöillä on monikanavainen yhteys työelämäosallisuuteen. Ensisijainen vastuu potilaasta on hoitavilla tahoilla, mutta usein lopulta eläkelaitoksilla. Työeläkekuntoutus ja osatyökyvyttömyyseläke tarjoavat mahdollisuuksia, mutta niiden vaikuttavuus edellyttää yksilöllistä tukea ja työelämän joustavuutta. 

Nuorten työelämään kiinnittymisen tukeminen, ammatillisen kuntoutuksen kehittäminen, sosiaaliturvan ja työpaikkojen käytäntöjen uudistaminen sekä pitkäjänteinen psyykkinen tuki ovat avainasemassa, jotta syrjäytymisen kierre voidaan katkaista ajoissa.

Lähteet

Salonen, Janne & Salmela, Katja & Pasanen, Jarna & Ryynänen, Katja (2026) Psykiatrisista syistä haetut eläkkeet ja kuntoutus julkisella sektorilla – työllisyys ennen ja jälkeen hakemuksen. Kevan tutkimuksia 1/2026 (pdf).

Katso myös

Uutinen 27.1.2026: Mielenterveyden häiriöt heikentävät työelämäosallisuutta erityisesti nuorilla eläkehakijoilla