Muutos liikuttaa mieltä
Aika ajoin muutos vie meitä intensiivisemmin kohtiin, joissa mieli täyttyy jatkumisen ja päättymisen ajatuksista.
Ajatusten voima ja vaikuttavuus vaihtelevat, ja niihin kietoutuu monenlaisia tunteita: iloa jonkin alkamisesta, surua jonkin päättymisestä ja jostain luopumisesta. Tuntuu kuin mieli liikkuisi.
Näiden ajatusten saattelemana palasin Jarkko Rantasen, jo muutaman vuoden vanhaan, kirjaan tunteista (2011, Tunteella – voimaa tekemiseen). Jarkko tekee erinomaisella tavalla ymmärrettäväksi mitä tunteet ovat ja miten erottamattomasti ne liittyvät esimerkiksi suorituskykyyn, motivaatioon ja päätöksentekoon.
Suunta ja liike
Englanninkielinen sana emotion on peräisin latinasta, jossa e=ulos ja movere=liikkua. Tunne siis kuvaa liikettä tai suuntaa. Tunteet suuntaavat toimintaamme ja suorituskykyämme monella tavalla. Ensinnäkin tunteet vievät jotain kohti tai jostain pois: esimerkiksi innostuminen ja uteliaisuus ovat menemistä jotain kohti, kun taas pelko ja häpeä ovat liikettä poispäin. Näiden lisäksi tunteet vaikuttavat siihen onko huomiomme menneisyydessä vai tulevaisuudessa. Esimerkiksi surullisena ajatukset ovat usein menneessä, kun taas innostuneina tai tyytyväisinä ajatukset suuntautuvat tulevaisuuteen.
Tunteet suuntaavat toimintaa vaikuttamalla odotuksiimme: iloisina elämä on mahdollisuuksia täynnä, alakuloisina niitä tuntuu olevan vähemmän. Tunteet vaikuttavat siihen, miten havainnoimme ympäristöämme sekä siihen minkälaisia tulkintoja ja selityksiä siitä teemme. Tarkkaavaisuutemme ei ole neutraalia. Valikoimme ympäristöstä tunnettamme vahvistavia ja oikeuttavia seikkoja, esimerkiksi epäluuloisuus saa kokemaan epäilyttäviä asioita ja kiitollisuuden kokemus ohjaa havaitsemaan hyviä asioita. Suorituskyvyn kannalta tunteet vaikuttavat ajattelukykymme laajuuteen, joustavuuteen ja syvyyteen: myönteiset tunteet laajentavat ja joustavoittavat ajattelua, kielteiset kapeuttavat ja jäykistävät. Näiden lisäksi tunteilla on merkittäviä yhteyksiä muistamiseen, päätöksentekoon ja sosiaalisuuteen.
Muutos herättää tunteen
On monia tekijöitä, jotka herättävät tunteita. Yleisin niistä on muutos. Emme ehkä aina huomaa, miten tarkkailemme ympäristöä ja miten nopeasti muutos herättää tunteita. Esimerkiksi jalankulkijoina tietä ylittäessämme auton yllättävät jarrutusäänet voivat hetkessä saada kaiken huomiomme: herättää tunnereaktion.
Minkälaisia tunteita käynnissä olevat muutokset meissä herättävät? Juttelin jokin aika sitten erään henkilön kanssa, joka työskentelee maantieteellisesti laajalla alueella toimivassa kuntayhtymässä. Pohdimme, mitä tulevat sote- ja maakuntauudistukset voisivat tarkoittaa heidän työssä. Kuvittelimme tilanteen, jossa olisimme molemmat samassa kuntayhtymän toimipisteessä töissä ja mainittujen reformien jälkeen jatkaisimme saman palvelun tuottamista samoille asiakkaille samoissa toimitiloissa – mutta nyt olisimmekin keskenämme kahden eri työnantajan palveluksessa.
Tunne herättää ajatuksen: mitä tapahtuu ryhmien välisille suhteille?
Jatkoimme pohdintaamme: mitä tämä tilanne tarkoittaisi meidän kahden väliselle yhteistyölle tai keskinäiselle kuuluvuuden tunteelle? Sosiaalipsykologisesti ymmärrettynä tässä kuvitteellisessa tilanteessa me emme enää kuuluisi samaan ryhmään. Emme enää jakaisi sitä osaa sosiaalisesta identiteetistämme, joka on rakentunut tämän ryhmän jäsenyydestä: siitä mikä on syntynyt yhteisestä tekemisestä, yhteisistä nimittäjistä, kuulumisesta johonkin itselle merkitykselliseen joukkoon.
Sosiaalisen identiteetin kannalta meidän olisi tässä kuvitteellisessa tilanteessa ryhdyttävä rakentamaan yhteistyömme perustaa uusiksi. Meidän olisi uudella tavalla ymmärrettävä meitä yhdistävät tekijät, yhteinen tehtävämme, keskinäinen positiivinen riippuvuutemme ja näistä rakentuva työnjako sekä monet työntekoa tukevat rakenteet ja prosessit. Miten estäisimme ryhmien väliset kielteiset ilmiöt kuten negatiiviset ennakkoluulot ja yleistyksiin perustuvat stereotypiat, olettamukset siitä minkälaisia meille tuntemattomat ihmiset ovat? Entä minkä mukaan rakentaisimme johtamisen, työhyvinvoinnin?
Monet sosiaalipsykologiset ryhmätutkimukset ovat osoittaneet kuinka nopeasti ja vaatimattomalla informaatiolla me ryhdymme suosimaan sitä ryhmää, johon koemme kuuluvamme. Pienimäksi mahdolliseksi nimittäjäksi on riittänyt pelkästään tieto siitä, että kuulumme ryhmään nimeltä A ja jotkut toiset kuuluvat ryhmään nimeltä B.
Tuo keskustelu jäi liikuttamaan mieltäni, kysymään: Mitkä käynnissä olevissa muutoksissa ja uudistustöissä tulevat olemaan niitä tekijöitä, joiden avulla rakennamme käsityksen siitä, että olemme ”me”? Mikä saa meidät suuntaamaan energiaamme uuden rakentamiseen: tekemään tietoisia valintoja myös niiden tunteiden puolesta, jotka rakentavat motivaatiota, suorituskykyä ja sosiaalista identiteettiä.
Mikäli haluat lukea lisää sosiaalipsykologisesta identiteetti- ja ryhmätutkimuksesta, hyvän alun tarjoaa esim. Klaus Helkaman ja kumppaneiden kirja Sosiaalipsykologian perusteet (2013. Alkuper.1998).
