Muutosjohtamista peili kädessä
Aloitin Kevassa vähän yli vuosi sitten HR-johtajana. Sain heti alkuun tehtäväkseni uudistaa organisaation toimintakulttuuria. Tähän liittyi mm. toimitilojen uudistaminen monitilatoimistoksi sekä etätyöaikakäytäntöjen kehittäminen. Mutta miten minä osaisin muuttaa kulttuuria? En tiennyt, millainen kulttuuri uudessa työpaikassa on, eikä minulla ollut aavistustakaan, millaiseksi sen pitäisi kehittyä. Mistä aloittaisin ja mitä pitäisi tehdä!
Johtaminen on yksinäistä puuhaa – etenkin itsensä johtaminen. Jostain kuitenkin pitää aloittaa, jotta pääsee kärryille.
Työni tueksi oli kasattu hankeryhmä. Ennen ensimmäistä kokousta jännitti. Valmistauduin kuitenkin huolella ja onneksi hankeryhmässä oli mukavia ihmisiä, joilla oli paljon sanottavaa! Päädyimme siihen, että hanke kannattaa pilkkoa konkreettisiksi tehtäviksi, projekteiksi ja jakaa ihmisille, jotka olivat kiinnostuneita kehittämään. Myöhemmin huomasin, että täällä ei ehkä oltu totuttu valtuuttamaan ihmisiä kehittämään ratkaisuja. Ilokseni sain huomata, että muutaman kokouksen jälkeen meillä oli kuin olikin lista asioita, joita pitäisi kehittää ja niihin oli löydetty kiinnostuneita ihmisiä vetämään niitä.
Mikä lähestymistapa saa ihmiset mukaan? Yksi tarvitsee henkilökohtaista konkreettista tukea, toinen kaipaa isoa kuvaa ja haastavia tavoitteita.
Pikkuhiljaa ihmisiä haastattelemalla ja yksiköitä kiertämällä pääsin paremmin perille, mitä täällä on meneillään, miten ihmiset täällä työskentelevät. Ihmiset tuntuvat mukavilta, mutta monilla on huolta muutoksesta. Muutos tuntuu pelottavalta, jos ajattelee koko muutosta kerralla ja vielä epäilee omia kykyjään. Pelkästään uusien työvälineiden opettelu on usein hankalaa ja siinä joutuu kohtaamaan oman osaamattomuutensa. Kyllä minullakin oli vaikeuksia ja motivaation puutetta ottaa pilvitoimiston sovelluksia käyttöön.
Johtamistyössäkin joutuu jatkuvasti pohtimaan omia kykyjään. Mitä saan aikaiseksi? Keskeistä on tukea ja auttaa ihmisiä kehittämään toimintatapojaan tulevaisuuden vaatimusten suuntaan. Mutta mikä lähestymistapa saa ihmiset mukaan? Yksi tarvitsee henkilökohtaista konkreettista tukea, toinen kaipaa isoa kuvaa ja haastavia tavoitteita. Oikean tavan löytää vasta ihmisten kanssa keskustelemalla, kokeilemalla ja yhdessä tekemällä.
Itse en pidä rutiineista. Olen helposti etujoukoissa suunnittelemassa tulevia haasteita ja tarvitsen myös muiden tukea siihen, että asioita alkaa konkreettisesti tapahtua. Sen vuoksi teenkin mielelläni erilaisten ihmisten kanssa työtä, jotta voimme hyödyntää erilaisia vahvuuksiamme.
Tämä aika, mitä olen ollut Kevassa töissä, on ollut hienoa. Olen kohdannut erilaisia tilanteita ja mielenkiintoisia ihmisiä sekä saanut paljon oppimismahdollisuuksia. Aina kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. Joskus on joutunut ottamaan vastaan epämieluisiakin tilanteita, asiat ovat vaivanneet jopa yöuniin asti enkä ole ollut ihan varma pärjäämisestäni.
Isotkin hankaluudet kuuluvat työelämään ja ratkeavat tavalla tai toisella – ja asiat lähtevät rullaamaan. Välillä hitaammin, välillä vauhdikkaammin. Olen huomannut, että kevalaisia yhdistää vahva tahto: yhdessä tätä kulttuurimuutosta tehdään! Parhaimmillaan johdettuna erilaisuus on voimaa, joka vie työyhteisöä eteenpäin.
