Oletko jumissa?
Työviikon päätteeksi olin tilaisuudessa, jossa puhuttiin kehittämistyön arvioinnista. Keskustelua käynnisti kysymys: kuinka voimme tietää? Tarkemmin ottaen: kuinka voimme tietää ja toimia jatkuvasti muuttuvassa, ennakoimattomassa ympäristössä? Entä kuinka tiedämme ja toimimme, kun voimme jollain tavoin ennakoida ja kontrolloida maailmaa, jossa elämme?
Arvioinnissa on parhaimmillaan kyse yhteisestä tietämisestä, merkitysten muodostamisesta ja toimimisesta. Yhteinen arviointi ei aina ole helppoa, mutta sitä voi harjoitella: esimerkiksi niin, että kääntää totuttuja ajatuksenjuoksuja toiseksi, kuten
- Käännä tuomitseminen kiinnostukseksi
- Käännä ristiriita yhteiseksi tutkimisen kohteeksi: joksikin joka auttaa meitä tekemään yhdessä töitä
- Käännä puolustautuminen reflektoinniksi
- Käännä ennakko-oletukset kysymyksiksi.
Syvyyttä harjoituksiin saa, kun vähentää joko-tai -ajattelua ja lisää sekä-että -ajattelua. Jälkimmäiselle tarjoutuu paljon hyviä tilaisuuksia. Päivittäin saamme monia esimerkkejä siitä, että emme tiedä tarkkaan mikä on syy ja mitä siitä seuraa. Elämä on liian yhteenkietoutunutta, jotta se taipuisi hallittavaksemme ja kontrolloitavaksemme.
Jo se, että tunnistaa, kuinka paljon meidän inhimillisissä systeemeissämme on tai ei ole varmuutta tai ennakoitavuutta ja yksimielisyyttä auttaa ymmärtämään toimintaamme. Mitä lähempänä olemme yksimielisyyttä ja mitä enemmän inhimillisissä systeemeissämme on varmuutta, sitä vakaampia systeemimme ovat. Esimerkiksi koulusysteemi. Mitä kauempana olemme yksimielisyydestä ja varmuudesta, sitä epävakaampi inhimillinen systeemimme on. Esimerkiksi sote-uudistus.
Mitä tämä tarkoittaa julkisessa johtamisessa? Kuntajohtaminen ja poliittinen johtaminen ovat inhimillisiä systeemejä, joissa on sekä vakautta ja ennustettavuutta että epävakautta ja niin sanottua kehkeytyvyyttä (emergenssiä). Miten kuntajohtaja ja poliittinen päätöksentekijä käyvät vuoropuhelua ja tekevät johtamisessa onnistumisen mahdolliseksi?
Palataan takaisin tietämiseen. On sanottu, että ihminen on lajina säilynyt pitkään, koska hän on aina sopeutunut ympäristöönsä: on osannut toimia enemmän tai vähemmän tarkoituksenmukaisesti. Ihminen on osannut kysyä kolme systeemistä ja adaptiivista peruskysymystä: Mitä? Mitä se tarkoittaa? Mitä tehdään seuraavaksi?
Kysymykset toimivat hyvin myös työhyvinvoinnin johtamisen kysymyksinä. Näinä aikoina työhyvinvointi ja sen johtaminen ovat koetuksella. Miten motivoitua, kun esimerkiksi kunnan tai kaupungin elinvoimaisuutta koetellaan ja rakenteita muutetaan? Mikä on uskottavaa työhyvinvointityötä? Epäjatkuvuuden keskellä ainakin yksi asia on varmaa: omaan ajattelutapaan voi vaikuttaa ja sitä voi harjoittaa. Kerta toisensa jälkeen voimme
- Kääntää tuomitsemisen kiinnostukseksi
- Kääntää vastakkainasettelun yhteiseksi työksi
- Kääntää puolustautumisen oppimiseksi
- Kääntää ennakko-oletukset kysymyksiksi.
Nämä käännökset ruokkivat tutkivaa mieltä. Voin esittää kolme kysymystä työhyvinvoinnille: mitä on, mitä tarkoittaa ja mitä tehdään?
- Olemmeko jumissa työhyvinvointimme kanssa?
- Miksi niin usein puhumme työpahoinvoinnista, kun yritämme puhua työhyvinvoinnista?
- Mitä oikeastaan tiedämme hyvinvoinnista omassa työssämme?
- Mitä hyvinvointi työssämme tarkoittaa: voimavaroja, onnistumista, vuoropuhelua, mukaan ottamista, merkityksellisyyttä, hyvää johtamista ja työntekijyyttä, onnistunutta asiakastyötä?
- Mitä tekemällä työpahoinvointijumista eteenpäin?
- Miten voimavaramme vahvistuvat ja ovat käytettävissämme kovina aikoina?
- Mitä tekemällä rakennamme ja ylläpidämme sellaisia inhimillisiä systeemejä, jotka tuottavat työhyvinvointia? Kaikille. Ennakoiduissa ja ennakoimattomissa tilanteissa.
Oletko jumissa? Kokeile mitä tapahtuu, kun käännät totuttuja ajatuksenkulkuja toiseksi, kysyt ja teet toisin.
Tekstiini innoituksen sain Kuntajohtajapäiviltä 2015 ja Adaptive Action -ajattelutavasta Glenda Eoyang’n tapaan.
