Onko vinksottava tukka merkki työkyvyn heikkenemisestä?
Tapasin syksyn aikana useita työlleen omistautuneita kuntakentän henkilöstöpäälliköitä, jotka kertoivat viettävänsä unettomia öitä työasioita pohtien. Kysymykset ja ratkaistavat asiat vaativat huomiota jopa oman jaksamisen kustannuksella.
Miten tuen korona-aikana niin läsnätyössä kuin etänä työskentelevien työntekijöiden työkykyä? Miten tuen esimiehiä, joiden työtehtäviin on muodostunut ihan uudenlaisia kierteitä koronan vuoksi? Ja mitä päättelen työntekijän voinnista, kun näen hänet vain ruudulta? Onko joka suuntaan vinksottava tukka ja kolmatta päivää peräkkäin näkyvä virttynyt t-paita riittävä merkki uuvahtamisesta vai pitääkö odottaa, että työntekijä lysähtää itkemään kesken kokouksen? Entä miten ohjeistan esimiehiä toiminaan, jos herää epäilys, ettei kaikki olekaan hyvin?
Aiheellisia kysymyksiä ihan jokainen.
Vastauksiakin onneksi on ja parhaimmillaan niitä voi löytyä läheltä: oman organisaation aktiivisen tuen mallista. Pelkkä malli tai ohje vaatii kuitenkin perehtymistä, soveltamista ja ideointia toteutuakseen ja ollakseen oikeasti avuksi. Silloin paras apu voi olla samojen kysymysten äärellä toisaalla pähkäilevä kollega. Vuorovedolla jaksaa pidemmälle.
Esimiesvalmennuksissa olen huomannut, että kuntakentän esimiehille aktiivisen tuen malli on tuttu. Sen sijaan selvää ei välttämättä ole, miten sen pohjalta käytännössä toimitaan tai mitkä ovat esimiehen ja muiden toimijoiden roolit ja vastuut mallissa. Korona on tähänkin tuonut omat lisähaasteensa.
Keva tukee työkykyasioissa henkilöstöjohtoa ja esimiehiä monin tavoin. Yhtenä tukimuotona tarjoamme asiakkaidemme henkilöstöjohdolle, työkykykoordinaattoreille, työsuojeluihmisille ja muille työkykyjohtamisen parissa työskenteleville alueellisia työkykyjohtamisen verkostotapaamisia.
Tilaa ja aikaa ajatusten jakamiselle
Työkykyjohtamisen kehittämisverkostoja on tällä hetkellä 14 ja ne toimivat maakuntakohtaisesti: osalle on ihan omansa, osalle yhdessä toisen maakunnan kanssa. Tapaamisia on kullakin verkostolla parisen kertaa vuodessa, ja korona-aikana ne on pääosin toteutettu Teamsillä.
Tapaamisissa keskustelemme työkykyyn vaikuttavista asioista ja esimiehen roolista työkyvyn tukemisessa. Hyödynnämme Kevan uutta Työkykypolkuja -peliä ja konkretisoimme aktiivisen tuen toimintatapaa. Puhumme esimiehen vastuista ja roolista aktiivisen tuen toimintatavassa ja etäjohtamisessa.
Osallistujat voivat luottamuksellisessa ilmapiirissä jakaa haasteitaan ja kokemuksiaan sekä saavat samalla näkökulmia, ratkaisuehdotuksia ja vertaistukea kollegoiltaan muista organisaatioista.
Tänä keväänä etätyön johtamisesta
Alueellisissa verkostotapaamissa on tilaa ja aikaa ajatusten jakamiselle. Tänä keväänä aiheena on esimiehen vastuu ja roolit aktiivisen tuen malliin peilaten sekä etätyön johtaminen.
Pohdimme yhdessä esimerkiksi sitä, miten aktiivinen tuki toimii etätyöaikana ja mistä kaikesta esimiehen tulisi päätellä, että nyt on syytä huolestua työntekijän työkyvystä. Tavoitteena on, että jokainen osallistuja voisi lähteä tapaamisesta mukanaan konkreettisia tapoja tukea oman organisaationsa esimiehiä työkykyjohtamisessa.
Uusia tuttuja ja voimaa työhön
Verkostotapaamisten järjestäminen on ollut palkitsevaa, sillä niille on selvästi ollut tilausta.
Tunnelma on ollut välitön ja keskustelu vilkasta. Yleisin palaute on, että olipa todella ihanaa päästä keskustelemaan näistä asioista yhdessä, muuten näiden kanssa on niin kovin yksin.
Moni myös totesi, että kun sai tarkastella oman organisaation tilannetta vähän etäämpää ja pääsi vertaamaan sitä muiden tilanteeseen, helpotus valtasi mielen: emme olekaan tässä ihan surkeita eikä tämä ole toivoton tie. Varsin moni löysi myös verkostosta kaverin, jonka kanssa luvattiin jatkaa työkykyjohtamisen teemoista juttelua verkostotapaamisen jälkeenkin. Uskon, että näin on tapahtunutkin. Ja vaikka työkykyasiat ovatkin vakavia, paljon tapaamisissa myös naurettiin. Se taas vahvisti osallistujien omaa työkykyä.
Jos et vielä ole tutustunut oman alueesi Työkykyjohtamisen kehittämisverkoston toimintaan, niin ota se kevään ohjelmaasi!
Lämpimästi tervetuloa mukaan!
PS. Omakohtaista kokemusta on myös joka suuntaan vinksottavasta tukasta. Osallistuin eilen Teams-kokoukseen kamera päällä ja kuva kertoi, etten ollut (taaskaan) muistanut harjata hiuksiani ja että poskessani oli merkkejä juuri syödystä laskiaispullasta. Mutta (terkkuja omalle esimiehelle) en ole uupunut, olen vain sopeuttanut ulkoasuni vastaamaan kotiolosuhteita.
Joka suuntaan sojottava tukka on vain merkki kampaamattomuudesta - ei välttämättä heikentyneestä työkyvystä. Mutta mikä on ja miten ottaa aihe omalla työpaikalla puheeksi? Tule kuulemaan ja keskustelemaan siitä lisää oman alueesi verkostotapaamiseen!
