Leea Manunen työskenteli pitkään sairaanhoitajana, mutta masennus ja työuupumus johtivat pitkiin sairaslomiin. Ammatillisen kuntoutuksen työkokeilun myötä hän on löytänyt uuden suunnan työelämässä.
Leea päätti jo lukiossa, että hän haluaa terveydenhoitajaksi. Ammatillisena esikuvana toimi oma kouluterveydenhoitaja - hän halusi samanlaiseksi empaattiseksi ja kiireettömäksi hoitajaksi.
- Valmistuinkin 2001 jouluna terveydenhoitajaksi ja seuraavana keväänä sairaanhoitajaksi. Työelämän aloitin kotiseudullani eli Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymässä, jossa työskentelin noin 10 vuoden ajan mm. kotisairaanhoidossa ja lääkärin vastaanotolla aluehoitajana, Leea kertoo.
Leean atooppinen iho alkoi kuitenkin oireilla työuran alussa. Käsien iho oli usein rikki. Oltuaan työelämässä vasta pari vuotta hän sairastui ensimmäistä kertaa työuupumukseen.
- Otin työni niin vakavasti. Halusin tehdä kaiken kuten oppikirjoissa sanottiin ja olin liian tunnollinen. Työpäiväni täyttyi lukuisista asiakkaista, pääosin vanhuksista, ja heillä oli suuri tarve saada jakaa asioitaan terveydenhoitajalleen. Luonteeltani olen sellainen, että hoidin kaikki pyynnöt, enkä jättänyt mitään puolitiehen.
Leean työuraa oli kestänyt viisi vuotta, kun hän väsyi totaalisesti. Hän heräsi aamuyöstä miettimään työasioita.
- Puhuin työn kuormituksesta työpaikallani saamatta kuitenkaan työhöni toivomaani kevennystä. Aikani kestin ja kun voimat olivat loppusuoralla, hakeuduin työterveyshuoltoon, enkä enää sittemmin palannut samaan työnkuvaan.
Leean sairauslomaa kesti vajaan vuoden, jonka aikana hän sai niin psykiatrista avohoitoa kuin lääkehoitoakin, mutta ennen kaikkea hän hoiti itseään kuten oli ohjannut asiakkaitaan: lepoa, ulkoilua ja monipuolinen ruokavalio.
- Palasin työhön pienellä tuntimäärällä sekä erilaiseen työnkuvaan, mutta melko pian huomasin jälleen kuormittuvani. Olin kyllästynyt määräaikaisuuksiin sekä perheettömyyteni vuoksi eriarvoiseen kohteluun. Lisäksi koin, että 10 työvuoden aikana olin nähnyt ja kokenut Sisä-Savon kuntayhtymästä kaiken mitä koulutuksellani pystyin tekemään, joten hain ja pääsin töihin Veripalveluun Kuopioon, jossa työskentelin kuutisen vuotta.
Veripalvelussa Leean käsien iho oli hyvässä kunnossa, koska ns. märkätyötä ei ollut.
- Palo perushoitotyöhön kuitenkin sai vallan, joten hain ja pääsin Kuopion kaupungin akuuttiosastolle keväällä 2016. Tykkäsin kolmivuorotyöstäni, mutta koin tulleeni työpaikkakiusatuksi. Lisäksi kuormituin jälleen, koska tein räätälöityä työnkuvaa iho-ongelmieni vuoksi. Vaikka viestin työpaikalla toistuvasti työn kuormittavuudesta, en saanut apua tilanteeseen. Niinpä aikani sinnittelin ja kun voimat olivat lopussa, jäin sairaslomalle vuoden 2019 lopussa sairastuttuani jälleen niin masennukseen kuin työuupumukseen.
Ensimmäiset kuukaudet sairastumisen jälkeen Leea vietti lähinnä nukkuen. Vuodesta 2020 hän ei muista juurikaan mitään.
- Viimeisimmällä, noin kahden vuoden sairauslomalla olin Kuopion psykiatrian keskuksen (KPK) avohoidon asiakas ja tuolla jaksolla sain kaipaamaani hoitoa. Minulle tehdyssä tutkimusjaksossa kävi ilmi, että en sovellu sairaanhoitajan pitkäaikaiseen työhön persoonani puolesta.
Mikä ihmeen ammatillinen kuntoutus?
- Tiesin siis, etten voi jatkaa enää 20 työvuoden jälkeen sairaanhoitajan työssäni alati sairastumatta, mutta mitäs sitten? Ymmärsin, että tilanne vaatii korjausta, mutta en tiennyt, mistä hakisin apua. Eikä minulla ollut aluksi edes voimavaroja lähteä hakemaan muutosta.
- Missään vaiheessa 44-vuotiaana en ollut valmis ajatukseen, että jäisin pysyvästi pois työelämästä. Työ on aina ollut iso osa elämääni. Kun en ollut työssä, niin koin huonoa omaatuntoa, sillä perisuomalaiseen ajatteluun kuuluu vahva työnteon kulttuuri.
- Ammatillinen kuntoutus ja Keva mainittiin minulle KPK:lla eräänkin kerran, mutta olin tuolloin niin masentunut, että asia meni silloin täysin ohi enkä ymmärtänyt asiaa. Sairastuminen piti käydä ensin läpi, Leea kertoo.
- Ollessani sairaslomalla ja alkuvaiheessa toipumista, työnantaja esitti minulle korvaavaan työn vaihtoehtoja. Tämä tuntui minusta järjenvastaiselta, koska olin kuitenkin sairaslomalla. Onneksi sain tuen työterveyshuollosta ja rauhan toipumiselle.
- Kun hoitojaksoni päättyi KPK:lla, moniammatillinen tiimi selitti minulle jatkomahdollisuuksia. Mukana olivat lääkäri, psykologi ja sosiaalityöntekijä. He osasivat selittää minulle yksinkertaisesti, mitä ammatillinen kuntoutus on. Tuli tunne, että asiat lähtevät etenemään. KPK:n jälkeen palasin työterveyshuollon asiakkaaksi.
- Työterveyslääkäri teki lääkärinlausunnon KPK:n liittein Kevalle ammatillisen kuntoutuksen hakemista varten. Minulla on ollut sama työterveyslääkäri pitkään, hän tuntee historiani ja sillä on ollut iso merkitys koko prosessiin.
- Sain Kevasta päätöksen ammatillisesta kuntoutuksesta. Kuntoutustukeni jatkui, lisäksi työkokeilun ajalta maksettiin kuntoutuskorotusta ja matkakuluja. Tämä oli merkittävä etuisuus kokonaisuudessaan. Kevan kuntoutusasiantuntija on ollut koko ajan tukenani.
Kuntoutuksen ohjauspalvelun ja työkokeilun kautta uuteen ammattiin
Leea osallistui ensin Kevan tukemaan kuntoutuksen ohjauspalveluun. Sen toteutti Kevan toimeksiannosta kuntoutusohjaaja Satu Liukkonen Coronaria Vervestä.
- Kun ensimmäisen kerran tapasin Satu Liukkosen alkukesällä 2021, tuntui heti, että niin minut kuin tilanteeni ymmärrettiin. Tapasin hänet yhteensä seitsemän kertaa. Alkuun haarukoitiin keskustelemalla sekä eri testeillä mikä minua oikeasti kiinnostaa. Oli tärkeää osata tunnistaa omat vahvuudet ja haastekohdat. Olen aina tiennyt olevani itsenäisen työn tekijä, vastuunkantaja sekä järjestelmällinen. Tiedän kärsiväni multitaskaamisesta, hektisyydestä ja ympäristöärsykkeistä.
Leea oli kuullut sairauslomalla ollessaan esimieheltään, että Servican täyttöpalvelussa voisi olla töitä. Servica hoitaa mm. KYSin hoitotarviketilaukset ja hyllytyksen.
- Loppuvuodesta 2021 kuntoutusohjaajani otti yhteyttä Servican täyttöpalvelun esimieheen ja yhteisen alkupalaverin myötä aloitin työkokeilun tammikuun alussa 2022. Työkokeilun aloitus jännitti, koska olin ollut pitkään vain kotona. Mietin myös, miten selviän uudessa työssä, kun minulla ei ole edes koulutusta siihen. Pelkästään KYS:llä liikkuminen tuntui aluksi haasteelle. Mutta kun ensimmäisen päivän selätti, oli jo voittaja!
- Minut otettiin hyvin vastaan. Työyhteisössä esimies oli kertonut, että olin tullut työkokeiluun ja kerroin myös itse avoimesti tilanteestani. Meillä on töissä niin miehiä kuin naisia ja eri-ikäisiä, mikä on hyvä asia. Minua perehdytti useampi työntekijä, ja koska aloitin työssäni työkokeilun kautta, sain rauhassa tehdä ja oppia alkuun ohjaajieni työparina ja sittemmin itsenäisesti.
Leean työkokeilu kesti puolisen vuotta. Leea arvioi, että ensiarvoisen tärkeää työhön paluussa oli matala tuntimäärä, hän aloitti 18 tunnilla viikossa. Yleensä työkokeilun minimityöaika on 20 tuntia viikossa, mutta tästä voidaan poiketa joksikin aikaa perustellusta syystä.
- Aluksi mietin, että olen epäonnistunut, kun vuosien koulutus ja työkokemus sairaanhoitajana ikään kuin valuivat hukkaan. Lopulta koin, että on ok vaihtaa alaa, eikä työkokemukseni hoitotyöstä ole suinkaan mennyt hukkaan. Esimerkiksi hoitotarvikkeiden tuntemus oman hoitotyön myötä on eduksi. Myötäelän vahvasti hoitajien arkea. Tietäen heidän kiireensä ja muun paineen niin parasta mitä voin nykyisessä työssäni tehdä, on ojentaa heille varastosta se tuote, mitä he kiireessä sanoin ja käsin etsivät.
Työ jatkuu määräaikaisella osakuntoutustuella ja tulevaisuus näyttää toiveikkaalta
Leea on työskennellyt määräaikaisen osakuntoutustuen ohessa noin 60 % työajalla. Hänen osakuntoutustukensa oli vaarassa loppua määräaikaisuuden jälkeen, eikä hän saanut heti Kevasta jatkoa eläkkeelle. Leea haki osakuntoutustukea Kevasta uudelleen, ja hänen helpotuksekseen se myönnettiin vielä vuodeksi kerrallaan.
- Olen töissä maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Halusin itse tällaisen työrytmin, palautumispäivät työpäivien välissä ovat hyvät. Ja koska asun 45 kilometrin päässä työpaikalta, teen mieluummin tuntimäärältään täydempiä työpäiviä kuin että joka päivä ajaisin 90 kilometriä tehdäkseni neljä tuntia töitä.
- Tarkkaavaisesti kuuntelen itseäni edelleen. Yritän olla etukäteen liikkeellä, etten ajautuisi uudestaan työuupumukseen. Kultaisen keskitien etsiminen on oman elämäni haaste, sillä taipumus ylisuorittamiseen on jäljellä. Olen alkanut kulkea bussilla töihin, on hyvä syy lähteä pois töistä ajoissa, kun bussikin lähtee.
- Työyhteisöissä on aina omat ongelmansa. On tärkeää, että asioista pystytään keskustelemaan esimerkiksi viikkopalavereissa ja etsitään ratkaisuja havaittuihin epäkohtiin. Tässä myös esimiehen rooli on erittäin tärkeä. Näin asiat eivät jää painamaan.
Leea arvelee, että ihan kokopäiväistä työntekijää hänestä ei varmaan tule.
- Minulle on sovittu nyt määräaikainen työ maaliskuu loppuun, luotan kuitenkin, että työsuhteeni tulee jatkumaan. Tällä alalla on työvoimapula, joten jos työ ei jatkuisikaan, vaihdan polkua vähän. Olen myös ajatellut logistiikka-alan perustutkinnon suorittamista jossain vaiheessa. Järjestäminen, logistiikkatyyppinen työ ilman jatkuvia ihmiskontakteja sopii minulle.
- Näen nyt, että elämää on eteenpäin. Ja toisaalta, on tärkeää nauttia ja oppia elämään tässä hetkessä, Leea summaa.
Kuoroharrastus ja puutarhanhoito pitävät virkeänä vapaa-ajalla
Leea asuu Karttulassa Kuopion kupeessa.
- Elämääni kuuluvat niin musikaalisuus kuin hengellisyys. Vuonna 2016 aloitin uuden harrastuksen, kuorolaulun Karttulan kirkkokuorossa. Olen nuorin niin kuoro- kuin ikävuosissakin, mutta koska olen aina tullut ikäihmisten kanssa juttuun, koen oloni kuorossamme kotoisaksi. Laulamme neliäänisesti, joka haastaa kyllä jokaisen laulajan.
- Kuoron kautta olen tutustunut seurakunnan toimintaan muutenkin, olin mm. sunnuntaina ikäihmisten tilaisuudessa vapaaehtoisena kahvitusapuna. Pari vuotta sitten makasin kotona peiton alla sunnuntait. Nyt nautin, kun voin olla hyödyksi, toki kuuntelen tarkkaan omia voimavaroja myös vapaa-ajan töissä, Leea kertoo.
Koti on Leealla levon paikka. Vapaapäivinä ruoanlaitto, ja varsinkin nyt syksyllä marjojen sekä sienien säilöntä ovat mieluista puuhaa.
- Mökki puolestaan on pihatöiden tyyssija. Nurmen leikkuu, kukkien ja kasvimaan kitkemiset sekä kastelut, raivaussahalla sekä trimmerillä työskentelyä. Näin ne kesäpäivät kuluvat. Ulkotyöt hoitavat niin mieltä kuin kehoakin.
Vaihtoehtoja kannattaa etsiä, jos työ on sinnittelyä
Leean mielestä roikkuminen ja sinnittely itselleen mahdottomassa työssä ei kannata, vaan tällöin tulee etsiä vaihtoehtoja.
- Työelämä ei toki ole aina ole ruusuilla tanssimista, mutta työelämän ei pitäisi viedä kaikkia voimavaroja.
- Jos sairastuu, on myös itse osattava puhua ja sanoittaa, mikä on pielessä. Vaatii jaksamista lähteä liikkeelle ja uusiin hoitokontakteihin, mutta se kannattaa, Leea rohkaisee.
Leea kehottaa myös ottamaan yhteyttä suoraan Kevaan, ja kysymään mitä edellyttää, että pääsee ammatillisen kuntoutuksen piiriin.
