Porvoossa asuva lääkäri Auli Kukkonen, 69, on eläkkeelle jäämisen jälkeen tehnyt viikoittain vuoron tai pari Sipoon terveyskeskuksessa. Työuransa aikana hän ennätti nähdä Ilomantsin julkisen terveydenhuollon kukoistuksen.
Auli Kukkonen heittäytyi Helsingin lääketieteellisestä valmistuneena nuorena lääkärinä seikkailun vietäväksi. Elettiin 1980-luvun alkupuolta.
Ensin hän työskenteli Joensuun keskussairaalassa. Sitten tie vei Ilomantsiin, koko Euroopan unionin manneralueen itäisimpään kolkkaan. Vuodeksi tarkoitettu pesti virui lopulta 22 vuoden mittaiseksi elämänjaksoksi.
- Pohjois-Karjala oli minulle ihan vierasta seutua, mutta se tuntui kuitenkin hyvin kodikkaalta. Avioiduin ja perheemme kasvoi neljällä lapsella. Elämä on hirmuisen rikasta, Auli kertoo.
Samasta talosta löytyivät kaikki terveyspalvelut
Muuttovirta maalta kaupunkiin oli vilkasta erityisesti 1950- ja 60-luvuilla. Se tasaantui kuitenkin 1970-luvulla, jolloin alettiin rakentaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa panostamalla myös maaseudun elinvoimaan.
Vuonna 1972 säädetty kansanterveyslaki sisälsi määräykset kuntien tehtävistä terveydenhuollon järjestämiseksi, ja Ilomantsissa tehtävään paneuduttiin huolella. Kunnan terveyskeskuksesta tuli kukoistava yksikkö, oikea malliesimerkki muille.
Auli kuvailee terveyskeskuksen kokonaisuutta erinomaiseksi. Samasta talosta löytyivät niin lääkärit, erikoislääkärien vastaanotot, psykologi, sosiaalihoitaja kuin ravitsemusterapeuttikin.
Hoidettavia saapui jopa 100 kilometrin päästä Ilomantsin reuna-alueilta. Terveyskeskuksella oli omat ambulanssit ja ensihoitajat, jotka konsultoivat tarvittaessa lääkäreitä jo matkan aikana. Ensihoitajat saattoivat jatkaa potilaan hoitoa poliklinikalla ja osastolla, ja tarvittaessa he veivät potilaan vielä 80 kilometrin päähän Joensuussa sijaitsevaan keskussairaalaan.
Lääkärisijaisuuksia piti jonottaa
Sana menestyvästä terveyskeskuksesta kiiri nuorten lääkäreiden korviin, virat täyttyivät ripeästi ja lääkäreiden piti jopa jonottaa sijaisuuksia. Hoitoväki oli motivoitunutta ja työilmapiiri innostunut.
- Systeemi oli nerokas ja kokonaisuus erinomaisen toimiva. Toiminta ei ollut pirstaloitunutta, kuten nykyisin on. Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon kiinnitettiin erityistä huomiota, Auli kuvailee.
Elämä maaseudulla oli hyvin vireää. Pieniltäkin paikkakunnilta löytyivät koulut, kaikkien pankkien konttorit ja kauppaketjujen kaupat. Luonto tarjosi monenlaisia harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuria harrastettiin yhdessä: oli puhallinorkesteri, useita näytelmäpiirejä ja korkeatasoisia kuoroja. Valokuvauksen läänitaiteilija opetti valokuvausta ja kesäisin järjestettiin kuvataideleirejä.
- Pieni paikkakunta tarjosi virikkeellistä tekemistä jokaiselle halukkaalle. Kokemus oli aivan hurmaava, Auli muistelee.
Maaseutu kuihtuu
Vähitellen väki alkoi jälleen muuttaa kasvukeskuksiin, ja se huononsi pienten paikkakuntien palveluja. Kun esimerkiksi Ilomantsissa terveyskeskuksen oma hoitohenkilökunta oli päivystänyt 24/7, mutta 2000-luvun alkupuolella viikonloppupäivystykset ulkoistettiin ja päivystysaika väheni jatkuvasti.
Lopulta Auli joutui paikkakunnan ainoana kokoaikaisena lääkärinä ottamaan kontolleen myös hallinnolliset työt. Pahimmillaan hän päivysti oman päivätyönsä lisäksi useita kertoja viikossa, koska sijaisia ei löytynyt. Lääkäreistä oli jo pulaa.
Kun Aulin Ilomantsiin muuttaessa asukasluku oli 9 000, nyt asukkaita oli enää noin 6 400. Syntyvyys oli romahtanut.
Parin vuoden tiukan ajanjakson jälkeen, vuonna 2005, Auli muutti Porvooseen. Työpaikka löytyi Porvoon ehkäisyneuvolasta, jossa työskentely jatkui eläkeikään asti.
Porvoossa sijaitsevassa puutalossa on paljon puuhaa kesäisin ja talvisin. Samassa talossa asustaa myös poika perheineen.
Vaivattomasti eläkkeelle
Eläkkeelle jäämiseen vuonna 2018 Auli suhtautui uteliaana. Päivät saisi täyttää harrastuksilla ja lastenlasten kanssa puuhastelulla. Siirtymä työelämästä eläkkeelle sujui mutkattomasti täyttämällä hakemus Kevan Omat eläketietosi -palvelussa. Sekin oli jo valmiiksi esitäytetty.
- Sain Kevasta nivaskan papereita, joihin oli kirjattu työurani aikaiset työsuhteet. Ne olivat tallentuneet tietoihini automaattisesti.
Vapaaherrattareksi Auli ei kuitenkaan täysin heittäytynyt, sillä häntä pyydettiin jatkamaan lääkärinä Sipoon ehkäisyneuvolassa päivänä tai parina viikossa. Mikä ettei, Auli ajatteli. Töissä oli kiva käydä, työvuorot sai itse valita ja työkaveritkin olivat mukavia.
Koska eläkkeen aikana tehdystä työstä kertyy myös eläkettä, Auli haki sitä erikseen Kevalta.
Vielä senkin jälkeen, kun eläkettä ei enää 68 ikävuoden jälkeen kertynyt, Auli jatkoi osittaista työntekoa.
Ennen eläkkeelle siirtymistä kannattaa Auli Kukkosen mielestä pohtia, mitä kaikkea muuta kivaa voi elämässä tehdä. Näin välttää putoamisen tyhjyyteen työuran jälkeen.
Uskalla kurkata nurkan taakse
Auli viihtyi erinomaisesti työssään julkisen terveydenhuollon parissa. Kun hyvinvointialueiden voimaan astuminen vuoden 2023 alusta läheni, kokonaan eläkkeelle jääminen alkoi houkutella.
- Kaikki muuttui, jopa avaimet! Täytän keväällä 70 vuotta, joten tunnen, että nyt oli oikea sauma jäädä pois työelämästä. On hauskaa päästä tanssimaan, laulamaan georgialaista ja ortodoksisista musiikkia, hoitamaan puutarhaa ja lapsenlapsia.
Uusin harrastus on kansalaisopiston elämänkertakurssi. Nyt on aikaa muistella menneitä ja pohtia, mitä kaikkea on tullut tehtyä.
Minkä asian haluat ehdottomasti jakaa jälkeläisillesi?
- Oma isäni kehotti minua aina kiipeämään ylös, kurkistamaan myös nurkan taakse. Toivoisin, että lapsenlapsenikin suhtautuisivat elämään yhtä uteliaina ja luottavaisina kuin minä olen tehnyt. Uuteen rohkeasti astumalla aukeaa aina jotain sellaista, mitä jäämällä vanhaan ei olisi saanut kokea, Auli kertoo.
Auli Kukkosen rakkain harrastus on kuorolaulu. Kuvassa hän on laulaa Tikkurilan ortodoksisessa kirkossa (kolmas vasemmalta). Kuva: Tommi Ahonen.
