Marjut jäi eläkkeelle taloushallinnon tehtävistä, mutta eläkkeelläkin ehtii tehdä vähän töitä

Eläkkeet Asiakkaat kertovat
Eläkkeet Asiakkaat kertovat

Marjut Eriksson teki uransa taloushallinnon tehtävissä seurakunnassa, kunnassa ja yksityisellä. Vanhuuseläkkeelle hän jäi hiljattain Salon seurakunnan talousjohtajan virasta. Eläkkeellä hänestä on parasta se, että ei tarvitse sitoutua mihinkään ja elämä on aikatauluista vapaata. Tosin jonkin verran töitäkin hän aikoo eläkkeellä vielä tehdä.

Marjut Eriksson työskenteli taloushallinnon ja henkilöstöhallinnon parissa koko ikänsä. Koulutukseltaan Marjut on laskentatoimen merkonomi, hän aloitti työuransa heti kauppaopiston jälkeen.

- Olen tykännyt aina numeroista, siksi varmaan valitsin taloushallinnon. Olin aluksi töissä yksityisellä puolella Turussa ja pääkaupunkiseudulla. Muutin sitten Varsinais-Suomeen Särkisaloon ja menin töihin kunnan taloussihteeriksi vuonna 1988. Oli iso muutos siirtyä pääkaupunkiseudulta pienelle paikkakunnalle ja töihin yksityiseltä julkiselle puolelle. Se oli vähän kuin hyppy tuntemattomaan. Tuohon aikaan kunnissa ja seurakunnissa oli vielä käytössä hallinnollinen kirjanpito ja siellä vasta siirryttiin nykyisenkaltaiseen kirjanpitotapaan, Marjut muistelee.

Marjut-Eriksson-nettisivuille.png

- Pienessä kunnassa oli vielä sekin piirre, että kaikki tuntevat kaikki ja kun olin kunnalla töissä, niin jokaisella tuntui olevan mielipiteensä kunnan asioista.

Noihin aikoihin Marjut teki myös paikallislehteä ja hänellä oli sivutoiminen oma tilitoimisto. Lisäksi hän ryhtyi vuonna 1999 vielä Särkisalon seurakunnan sivutoimiseksi taloudenhoitajaksi.

- Nyt kun ajattelee, niin on vaikea ymmärtää, miten jaksoin kaikkea. Siirryinkin sitten yksinomaan Salo-Uskelan seurakuntaan kirjanpitäjän tehtävään ja työskentelin siellä vuodet 2004 – 2009.

Suuri seurakuntaliitos toi lisää vastuuta

Vuonna 2009 tuli voimaan Salon seudun kuntaliitos, jossa yhdistyi 10 kuntaa ja saman tien myös seurakuntaa. Se oli kuntamäärässä laskettuna Suomen suurin kuntaliitos.

- Siirryin vuonna 2009 Salon seurakunnan taloustoimiston toimistopäälliköksi. Pari vuotta sen jälkeen minusta tuli seurakunnan talousjohtaja. Seurakunnassa talousjohtaja vastaa taloudesta, henkilöstöstä ja kiinteistöistä. Talousjohtajana minulla oli paljon vastuuta ja työ oli sen myötä raskaampaa. Minulla oli toki alaisia, joten kaikkea ei tarvinnut yksin tehdä, Marjut kertoo.

- Seurakuntaliitos ei ollut ihan helppo. Kymmenen erilaisen työkulttuurin yhdistyminen ei ollut helppoa ja siihen liittyi tottakai myös muutosvastarintaa. Taloushallinnossa oli sentään se etu, että kaikilla seurakunnilla oli ollut sama taloushallinnon ohjelmisto käytössä. Mutta muut ohjelmistot eivät olleet samanlaisia eikä kaikissa seurakunnissa ollut esimerkiksi ajanvarausohjelmistoja ollenkaan. Ohjelmistojen ja eri käytäntöjen kanssa tehtiinkin hommia jo ennen yhdistymistä.

Marjut kertoo, että ajan myötä yhdistymisen hyvät puolet ovat tulleet näkyviin. On huomattu esimerkiksi, että seurakuntalaisille voidaan tarjota paljon monipuolisempia palveluja. Muutoksen yhteydessä ei irtisanottu ketään, vaan kaikille löytyi virka. Henkilöstön tarve vähentyi, mutta se vähentyi hallitusti esimerkiksi eläköitymisen myötä.

- Työurani loppuvaiheessa henkilöstöhallinnon tehtävät olivat minulle mieluisimpia. Henkilöstöasiat ovat hyvin erilaisia kuin talouspuolen tehtävät, sillä kaikki työntekijät ovat yksilöitä ja siksi siinä on enemmän haastetta ja mielenkiintoa. Olisin halunnut vaikuttaa henkilöstön hyvinvointiin vieläkin enemmän, Marjut miettii.

Eläkkeelle heti kun mahdollista

Marjut jäi eläkkeelle heti, kun se oli hänelle mahdollista. Ennen virallista eläkkeelle jäämispäivää hän oli puolisen vuotta vapaalla ja lomilla.

- Olin päättänyt jo vuonna 2011, kun ryhdyin talousjohtajaksi, että jään eläkkeelle heti kun se on mahdollista, homma oli sen verran vaativaa. Tutkin Kevan eläkelaskureiden avulla eläkkeeni määrää ja se itse asiassa vahvisti päätöstäni - jos olisin työskennellyt noin puolitoista vuotta lisää tavoite-eläkeikääni saakka, eläkkeeni määrää ei olisi noussut niin paljon, että se olisi vaikuttanut päätökseeni.

Eläkettä Marjut haki Kevan Omat eläketietosi -palvelun kautta.

- Se sujuikin sitten nopeasti. Yhtenä päivänä toukokuussa tein aamupäivällä hakemuksen ja illalla seitsemän aikaan tuli jo tieto päätöksestä sähköpostiini. Työeläkekorttikin tuli siitä noin viikon päästä, Marjut hämmästelee.

Eläkkeellä parasta on vapaa aikataulu

Vaikka Marjutin eläkkeelle jäämisestä on vasta vähän aikaa, hänellä on selkeä mielipide eläkkeen parhaista puolista.

- Parasta on ollut se, että ei tarvitse sitoutua mihinkään. Aikataulu on nyt niin paljon vapaampi, voin tehdä mitä mieleen juolahtaa. Muistikin toimii nyt paljon paremmin, Marjut iloitsee.

Korona-aika on sotkenut jonkin verran etukäteissuunnitelmia.

- Ehdin lomailla kolmisen viikkoa etelässä ennen kuin korona iski. Sittemmin aika on kulunut mökkeillessä, kalastellessa ja lastenlapsia hoitaessa.

- Töitäkin olen tehnyt jonkin verran. Teen talouspuolen hommia kaverin yrityksessä, noin 10 tuntia viikossa. Työt ovat taloushallinnon ruohonjuuritason hommia eli esimerkiksi laskujen käsittelyä. Se ei ole stressaavaa, eikä siinä ole suurta vastuuta, joten sitä voin eläkkeelläkin hyvin tehdä, Marjut kertoo.

Vinkki eläkkeelle jäävälle

Marjut on seurannut työnsäkin puolesta jonkin verran eläkkeelle jääviä ja huomannut, että jos ihmisellä ei ole mitään muuta kuin työ, voi eläkkeellä jäädessä tulla ongelmia.

- Varsinkin jos töistä joutuu yllättäen pois ja eläkkeelle, niin se voi olla todella hankalaa. Jos ei ole perhettä, lastenlapsia tai harrastuksia, niin voi tuntua, että eläkkeelle jäädessä kaikki loppuu kerralla. Silloin voi kestää kauan löytää uusi tapa elää. Suosittelisinkin silloin esimerkiksi eläkkeelle valmentavia kursseja, joissa pohditaan omaa eläköitymistä.

- Lisäksi yksilölliset ratkaisut, esimerkiksi osittainen varhennettu vanhuuseläke, työssä jatkaminen tai työn tekeminen eläkkeen aikana antavat joustoa ja totuttelua eläkkeellä olemiseen, Marjut vinkkaa.