Emme palaa koronan jälkeen entiseen, koska sitä ei enää ole

Koronapandemian toisen aallon kasvaessa on jouduttu tunnustamaan, että tilanteen normalisoituminen tai ns. uuteen normaaliin siirtyminen vaatii pitkän ajan. Se että toimivan, turvallisen rokotteen avulla laumasuoja on saatu aikaan, vienee asiantuntija-arvioiden mukaan aikaa ensi kevääseen jopa pidempäänkin.

Mihin uuteen normaaliin sitten olemme ensi vuoden kesälomien jälkeen palaamassa? Emme ainakaan siihen, että toimistot täyttyvät entiseen tapaan työntekijöistä.

Kannattaa myös muistaa, että siirtyminen etätyöhön ei ole koskettanut isoa osaa työssäkäyviä, vaan lukuisilla työpaikalla on käyty rajoitusten ja suositusten puitteissa töissä lähes normaalisti. Tällaisille työntekijöille, jos heidän työpaikkansa ovat säilyneet, muutos uuteen normaaliin siirtymisessä ei ole kovin suuri.

Niille, joiden osalta työt ovat loppuneet lomautusten tai irtisanomisten seurauksena, mahdollisimman nopea paluu normaalimpiin aikoihin on merkittävä muutos parempaan. Tällaisia ihmisiä on koko ajan kasvava joukko.

Etätyötä tehneiden osalta muutos uuteen normaaliin siirtymisessä ei ole kovin suuri, koska mihinkään entiseen ei palata. Tässä on myös näköharhaa: eivät toimistot olleet täynnä asiantuntijatyötä tekeviä ennen pandemian alkua.

Siirtyminen etätyöhön tai useammassa paikassa työn tekemiseen oli alkanut jo aiemmin.

Kevankin toimistossa työtä tekevien osuus oli ennen etätyöhön siirtymistä laskenut keskimäärin jo alle 50 %. Pandemia vain kiihdytti tuota kehitystä, teki kertaloikan siirtymisessä pääsääntöiseen etätyöhön niissä työtehtävissä, joissa etätyö on mahdollista.

Etätyö edellyttää uutta ajattelua ja uudistumista

Etätyöhön siirtyminen on sujunut käsittääkseni maassamme hyvin.

Kevassa tuottavuus eri prosesseissa ei ole laskenut, paikoitellen se on jopa noussut. Myös toimintojen kehittämistä on jatkettu.

Esimerkiksi Kevan organisaatiouudistus toteutettiin kesäkuun alussa, eli sen loppuvaiheet valmisteltiin etäolosuhteissa. Samoin palvelut on kyetty siirtämään verkkoon ja palveluja on edelleen kehitetty. Myös asiakkaat ovat löytäneet verkkopalvelut aivan eri tavalla kuin ennen pandemiaa.

Jos emme kykene uudistumaan, aiheuttaa etätyö pidemmän päälle lisääntyviä ongelmia työyhteisöissä.

Kun työyhteisön sisäiset tapaamiset hoidetaan kokousten muodossa verkossa, ovat ne toki tehokkaita, mutta kaikki normaalit kahvihetket ja käytäväkeskustelut jäävät pois. Samoin erilainen ideointi ja uuden kehittely on pidemmän päälle hankalaa pelkästään verkon välityksellä. Erilaiset hybridikokoukset toki hieman helpottavat tilannetta.

Monet etätyötä tekevät, tekevät työtään kotona yksin.

Kun työkavereita ei tapaa, eikä ystävien tai tuttujen tapaamisiakaan ole poikkeusaikoina yksinkertaisia toteuttaa, voivat masennus ja muut mielenterveyden ongelmat kasvaa vaivihkaa suuriksi. Hiljaisempien on myös entistä helpompi olla yksikön etäkokouksessa hiljaa, vetäytyä. Poikkeusoloissa mielenterveys ja muiden terveyspalveluiden käyntikertoja on myös peruttu tai jätetty järjestämättä.

Nämä kaikki lisäävät riskiä ongelmien kasvusta. Tällainen kehitys asettaa johtamiselle aivan uudenlaisia haasteita: esimiesten on kyettävä rakentamaan toimivia tapaamisia kahdenkeskisiä ja muita tapaamisia oman työyhteisön kanssa kokousten ulkopuolella.

On tärkeää kannustaa työkavereita seuraamaan, mitä työpaikalla tapahtuu ja osallistumaan erilaisiin verkkokeskusteluihin. Myös erilaiset turvasuositukset huomioivat kimppakävelyt ulkona tai muut vastaavat turvalliset tapaamistavat ovat arvokkaita.

Omassa työyhteisössä olen huomannut, että tuollaisissa tapaamisissa, työkavereita livenä tavatessa, keskusteltavaa ja halua keskustella on runsaasti. Näin on varmaan muillakin etätyöhön siirtyneillä työpaikoilla havaittu.

Tapamme tehdä työtä on muuttunut pysyvästi

Emme ole ensi vuonna koronan jälkeen siirtymässä mihinkään uuteen normaaliin, emmekä ole palaamassa entisen kaltaiseen toimistotyöhön.

Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat todenneet, että jako lähi- ja etätyöhön ei ole enää toimiva niiden osalta, jotka kykenevät tekemään työtä myös työpaikkansa ulkopuolella. Nimitetäänkö tulevaisuudessa tuollaista työn tekemistä monipaikkaiseksi työksi vai vain yksinkertaiseksi työksi tmv., on toissijaista.

Tärkeää on tunnistaa, että tapamme tehdä työtä on muuttunut pysyvästi.

Tämä muutos haastaa ja muuttaa yhteiskuntaamme monella tapaa: johtamista, työn ja vapaa-ajan uudenlaista yhteensovittamista, aluekehitystä tai vaikkapa toimistotilojen tarvetta ja niiden muuntojoustavuutta.

Tällaisiin aikoihin sisältyy myös suuria mahdollisuuksia, jotka auttavat pärjäämään niitä, jotka kykenevät ennakkoluulottomasti uudistumaan. Entiseen ei ole enää paluuta, koska sitä entistä ei enää yksinkertaisesti ole olemassa.