Homer Simpson ja letunpaiston zen
Paistan toisinaan lettuja. Lapset – 5 ja 10 v. – odottavat niitä kovasti. Muurinpohjapannun vieressä on kaksi lautasta. Toiselle, isommalle, kerätään kannen alle suuret, pyöreät, pitsireunaiset ja muutenkin täydelliset yksilöt tarjottaviksi myöhemmin kinkun ja juuston tai hillon ja kermavaahdon kanssa. Enemmän kuin näitä, muksut odottavat kuitenkin pienemmälle lautaselle tulevia ”harjoituslettuja.”
Harjoituslettuja ovat ne riekaleiksi muuttuvat makkelikappaleet, joita syntyy, kun pannu ja paistaja hakevat sopivaa lämpötilaa, täydellistä ranteen ja taikinakauhan pyöräytystä ja ylipäätään oikeaa tuntumaa.
Ensimmäinen lettu menee pieleen aina. Samoin toinen ja usein kolmaskin. Huteja tulee sen jälkeenkin, vaikka taikinan vähetessä ja lettupinon kasvaessa onnistumisprosentti koko ajan paranee.
Taikina tarttuu pannuun, tai alkuun lupaavalta näyttänyt lettu muuttuu ympäri käännettäessä repaleiseksi mytyksi. Vaikka virhe saa letunpaistajan sydämen ensin hiukan värähtämään häpeästä, jokainen epäonnistunut yritys tuottaa lasten riemunkiljahduksia, paikallaan hyppimistä ja huutoa. ”Tulkaa TÄNNE! Nyt tulee HAR-JOI-TUS-lettu!!!”
Sekundapinoon tarkoitellut lettumestarin epäonnistumisen merkit eivät yleensä ehdi edes lautaselle, vaan syödään tulikuumina suoraan pannulta. Epäonnistuminen muuttuu keittiön tervehdykseksi, aterian parhaaksi osaksi.
Filosofi Homer Simpson on todennut, että ”yrittäminen on epäonnistumisen ensimmäinen askel”.
Virheestä viisastuneena, maistiaisen saaneena
Ehkä työelämässäkin kannattaisi enemmän juhlia mokia harjoituslettuina. Toisinaan letut ovat suuria ja epäonnistuminen tuntuu niin musertavalta, että tekisi mieli nakata taikinakauha nurkkaan. Silti, jos harjoituslettuja ei tulisi, olisi se vain merkki siitä, ettei mitään uutta ole yritetty eikä organisaatio opi uutta.
Olennaista ei ole, kuinka moni lettu menee harjoitteluksi, vaan mitä harjoituskappaleista opitaan. Ja kuinka nopeasti – virheestä viisastuneena ja ehkä onnistumisestakin pienen maistiaisen saaneena – saadaan seuraava mestariteos pannulle paistumaan.
Meillä Kevassa kannen alle tarjoilua odottamaan on tähän mennessä kertynyt 52 miljardia ”lettua”. Letut on jaettu niin moneen pinoon, hajautettu, ettei satunnainen kompurointi vaikuta olennaisesti kokonaisuuteen. Pöytä, johon kukin pääsee vuorollaan oman paistovuoronsa jälkeen, on katettu 1,2 miljoonalle nykyiselle ja tulevalle eläkkeensaajalle.
