Työhyvinvointi Työnantajat
Susanna Gardemeister:

Kehittämisen alkulähteillä

Blogi 12.8.2015 Susanna Gardemeister
Työhyvinvointi Työnantajat

Työpaikalla oli mielikuvituksellinen tilanne. Puhuja kertoi kuuntelijoilleen seuraavaa: ”Tänään tehtävämme on muuttaa jokin joksikin tai johonkin suuntaan.” Hän jatkoi mystisesti puhumalla ”kehästä”: ”Tuleva tehtävämme perustuu kehään ja kehimiseen. Tulemme siis kiertämään tai kehimään jonkin toisen ympärille, purkamaan, kiertämään auki.”

Aika kului ja toisella työpaikalla oli tilanne, jossa puhujalla oli kerrottavaa: ”Päivän sana on muutos. Ollaksemme mukana kehityksessä, meidän tehtävänämme on jatkuvasti kehittää työtä, työmenetelmiä, osaamista, työyhteisöjä ja johtamista.” 

Kehittämisen alkuperä

Kehittäminen on tekemistä. Me muutamme jonkin joksikin tai muutamme jotakin johonkin suuntaan, esimerkiksi: muokkaamme, kypsytämme, edistämme, koulimme, tuotamme, kasvatamme, harjoittelemme, pysymme kehityksen tasalla tai jäämme siitä jälkeen. Toimintatapamme ovat kehittyneitä tai vakiintuneita, kykymme ja taitomme kehittyvät jne.

Tekemistämme kuvaavilla sanoilla on pitkä historia, niin myös kehittämisellä. Kielitoimiston mukaan kehittämisen alkuperä on sanassa ”kehä” ja verbissä kehiä. ”Kehitys” on 1850-luvulta saakka tarkoittanut aktiivista tekoa. Tapahtumista kuvaavat ilmaukset kuten ”kehittyminen ja edistyminen” on niin ikään alettu käyttää 1800-luvulla. Aiemmin kehittymisestä käytettiin sanoja ”kehkeäminen ja kehkeyminen”.

Kielitoimiston mukaan ”kehittää” on myös Länsi-Suomen murresana. Se tarkoittaa purkamista tai selvittämistä, esimerkiksi liian tiukka sukankudin pitää purkaa eli kehittää. Tai kuivaa heinää (heinäkarhetta) pitää pöyhiä ja kohentaa eli kehittää.

Kehittäminen on kekseliäisyyttä, keksimistä

Kehittämistyön historia ja sitä kuvaavien sanojen runsaus kertoo mm. siitä, että olemme osa jatkuvasti käynnissä olevaa muuntumista, kehitystä. Ihmisinä olemme uteliaita ja kekseliäitä, ongelmien ratkojia, uuden löytäjiä.

Kehittäminen on parhaimmillaan keksimistä, ongelmien ratkomista, uusien kysymysten esittämistä ja vastausten löytämistä. Yksi ratkaisu tai keksintö johtaa toiseen, inspiroi muita ja tuottaa odottamattomiakin seurauksia. Esimerkkejä on lukuisia, vaikkapa 1700- ja 1800-lukujen teollinen vallankumous. Se koostui joukosta keksintöjä, jotka liittyivät energian tuottamiseen sekä lukuisista samanaikaisista yhteiskunnallisista, tieteellisistä ja taloudellisista muutoksista. Kaikki tämä oli mahdollista myös sen vuoksi, että ympäristö tarjosi runsaasti tarvittavaa raaka-ainetta, kuten hiiltä.

Keksiminen innostaa ja yllättää

Kehittämisestä ei aina innostuta. Kehittämisen merkitykset vaihtelevat, eikä aina ole jaettua ymmärrystä kehittämisen tarkoituksesta. Kehittämistyöltä on voitu toivoa paljon ja siltä on saatu vähän tai ei-toivottuja seurauksia. Mielenkiinto ja usko hiipuvat.

Kehittäminen voi helposti urautua, robotisoitua, lakata uusiutumasta. Miten kehittämistä voisi kehittää? Tehdään ajatuskoe: palataan kehittämisen alkulähteille: puretaan jotain jotta nähdään mistä se koostuu, kehitään jonkin ympärille, pöyhitään. Annetaan itsellemme tilaa keksiä ja kokeilla. Annetaan kontrollille, kritiikille ja seurausten arvioinnille oma aikansa, ei aloiteta sillä, että voisimme ennakolta tietää kaikki mahdolliset seuraukset. Mahtoivatko esimerkiksi antiikin Rooman muurarit tulla ajatelleeksi, mitä seurauksia heidän käyttämällään sementillä oli. Toisin kuin muut tuon ajan muurarit, he käyttivät tulivuoren tuhkaa yhtenä sementin ainesosana. Tuhka teki sementistä erittäin vahvaa ja vaikutti uudenlaisen arkkitehtuurin syntymiseen. Kaupunkia ryhdyttiin rakentamaan ylöspäin: syntyi kaaria, holvia, suuria rakennuksia. Mutta ajattelivatkohan he, mitä seurauksia tuolla ainesosalla oli? Tuhka teki sementistä vedenkestävää, ja se puolestaan mahdollisti, että sementtiä voitiin käyttää rakennelmissa, joilla vettä siirrettiin paikasta toiseen - akveduteissa siis. Ja kun vedensaanti oli turvattu, kaupunkeja voitiin rakentaa kauemmas makea veden lähteistä, ihmisillä oli juomavettä ja vesivessa, kulkutaudit vähenivät jne.

Kehittämisen ja keksimisen rinnakkainen ajatteleminen saa kysymään: Minkälaisia olisivat tämän päivän kehittämisen ainesosat: elementit, joiden avulla voimme saada aikaan uutta, muuttaa jotain, johonkin suuntaan, saada alulle uusi kehityssuunta?

Lähteenä käytin Maija Länsimäen kirjoitusta Kehityksen kelkassa (HS 8.7.2007) ja National Geographyn ohjelmasarjaa Miten se keksittiin?

 

Kirjottaja Susanna Gardemeister
Susanna Gardemeister Työelämäasiantuntija

Kirjoitan työhyvinvoinnista ja muutoksessa elämisestä.

Kaikki kirjoitukset

#kevanblogi

Ajankohtaisia teemoja ja uusia näkökulmia eläkkeistä, johtamisesta ja työelämästä. Mitä tapahtuu kunta-alalla? Miten toimia työelämän myllerryksessä?

Kaikki kirjoitukset

Kirjoittajat

Lue lisää blogikirjoituksia