Syntyvyyden lasku haastaa työeläkejärjestelmäämme, mutta ei yksin, eikä nopeasti

Eläkejärjestelmän kestävyys on maassamme hyvä. Vuoden 2017 alusta voimaan astunut eläkeuudistus on parantanut järjestelmän kestävyyttä luomalla sen sisään joustoa, jossa eläkkeelle siirtymisen ajankohta riippuu ikäryhmän elinaikaodotteesta. Samankaltaisia eläkeuudistuksia on tehty suuressa osassa Euroopan maita. Vuoden 2017 uudistus ei ole ainoa maassamme. Viimeisimmät uudistukset ovat toteutuneet vuosina 1995, 2005 ja 2017. Kyky uudistaa eläkejärjestelmäämme tarvittaessa on yksi sen keskeisimmistä vahvuuksista.

Kunnallisen ja yksityisen työeläkejärjestelmän yhdistämistä selvitelleen työryhmän esitysten, jotka valmistunevat 15.2.2019, onnistunut jatkovalmistelu ja toteuttaminen vahvistaisi myös järjestelmän kestävyyttä. Yhdistämisessä on vielä runsaasti auki olevia tekijöitä, jotka kaipaavat ratkaisua.

Työssä olevat ja heidän työnantajansa rahoittavat työeläkkeet

Työeläkerahastojen varallisuus on yhteensä yli 200 miljardia euroa. Työeläkejärjestelmiemme laskennalliset eläkevastuut, eli tähän mennessä ansaitut eläkkeet, ovat yhteensä yli 700 miljardia euroa. Työeläkejärjestelmiemme rahastointiaste on kansainvälisesti vertailtuna hyvällä tasolla.

Työssä olevat ja heidän työnantajansa maksavat työeläkkeellä olevien eläkkeistä valtaosan. Näin on jatkossakin, vaikka rahastojen tuotoista, ja huonoina sijoitusten tuottovuosina niiden pääomista, maksetaan koko ajan kasvava osuus eläkkeistä.

Työikäisen väestön määrä ja työllisyysaste keskeisiä

Ratkaisevaa eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta on, miten työssä olevien määrä ja palkkasumma kehittyvät.

Siihen vaikuttavat keskeisesti syntyvyys ja työperäinen maahanmuutto sekä maamme kansantuotteen kasvu.

Syntyvyys on laskenut jo pidemmän aikaa ja viime vuosina huolestuttavan nopeasti. Syntyvyyden lasku vaikuttaa eläkejärjestelmään parin vuosikymmenen viiveellä. Jotta syntyvyys saataisiin nousemaan, tarvitaan monenlaisia määrätietoisia perheiden asemaa vahvistavia toimenpiteitä niin tukijärjestelmissä kuin työelämässä.

Työperäistä maahanmuuttoa on vaikea lisätä olemassa olevien asenteiden ja maailmalla osaajista käytävän kovan kilpailun takia. Työperäisen, hallitun maahanmuuton lisääminen on pidemmän päälle kuitenkin välttämätöntä niin työvoiman riittävyyden varmistamisen kuin eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta. Sitä tulisi helpottaa mm. työpaikan saaneiden työlupakäytäntöjä nopeuttamalla. Työikäisen väestön määrän ohella tärkeää on työllisyysaste, eli paljonko työikäisestä väestöstä on töissä.

Vientiriippuvaisena maana Suomessa on keskeistä, miten kilpailukykymme kehittyy kansainvälisillä markkinoilla. Kysymys on osaamisesta, työn tuloksellisuudesta sekä työn hinnasta. Viime aikaiset työmarkkinaratkaisut ovat kohentaneet hintakilpailukykyämme, mutta koulutustason pitkään jatkunut nousu näyttää olevan päättymässä.

Peruskoulutuksen lisäksi on kyettävä vahvistamaan täydennyskoulutusta kaikilla tasoilla ja näin varmistamaan kilpailukykyinen osaaminen: ei enää uusia tutkintoja entisten lisäksi, vaan sellaista koulutusta, joka täydentää kunkin osaamisen puutteita työmarkkinoilla. Tällaisia avauksia on vauhditettava. Näin vahvistetaan myös ihmisten pärjäämistä työelämässä eläkeikäänsä asti, mikä on eläkejärjestelmien kestävyyden kannalta tärkeää.

Työssä jaksamisen edistämiseksi on parannettava mm. työterveydenhuoltoa, työkykyjohtamista ja työikäisten osaamista.

Vaikeasti työllistyvien ja vajaatyökykyisten joukko on maassamme suuri. Tähän joukkoon on kasvavassa määrin joutunut koulunsa keskeyttäneitä nuoria miehiä. Vaikeasti työllistyvät ovat merkittävä joukko työmarkkinoiden kannalta. Työttömien henkilökohtaista aktivointia on kehitettävä ja asenteita heitä kohtaan muutettava. Jokaisen työpanosta tarvitaan.

Miten käy eläkevarojen sijoitusten pitkällä aikavälillä?

Työeläkejärjestelmämme kestävyyteen vaikuttavat olennaisesti työeläkerahastojen pitkän aikavälin tuotot. Julkisuudessa paljon esillä olevilla neljännesvuositulokset eivät kerro juuri mitään työeläkejärjestelmien rahoituksen tasapainon kehityksestä.

Eri yhteyksissä on kyseenalaistettu tavoite 3,5 prosentin reaalituotosta pitkällä aikavälillä. Tavoite on haastava, mutta se on mahdollista saavuttaa. Sijoitusympäristö on joka tapauksessa muuttunut olennaisesti aiempaa epävarmemmaksi.

Työeläkejärjestelmämme ja sen kestävyys ovat siis varsin vakaalla pohjalla. Eri asia on, että pätkätöiden, pitkäaikaistyöttömyyden, nollasopimusten tai yksinyrittäjyyden takia kasvavalle joukolle ihmisiä ei kerry työikäisyyden aikana riittävää eläkemaksutuloa ja joita eläkeläisenä uhkaa eläkeläisköyhyys. Tätä kannattaa pohtia osana tulevaa sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, josta näyttää muodostuvan seuraavan eduskuntavaalikauden keskeisin uudistushanke.