Varhaiskasvatusala työkyvyttömyysriskianalyysissä

Kevassa toteutettiin vuonna 2023 työkyvyttömyysriskitutkimus, jossa luotiin riskiä ennustava tilastollinen malli kunta-alan vuoden 2022 lopun henkilöstölle. Tässä kirjoituksessa esitellään analyysin tuloksia erityisesti varhaiskasvatusalan näkökulmasta.

Tulosten perusteella voidaan arvioida vuoden 2022 lopun kunta-alan henkilöstön kolmen vuoden riskiä päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle ja vertailla esimerkiksi ammatti- ja ikäryhmiä keskenään. Lisäksi voidaan arvioida muiden riskiin vaikuttavien tekijöiden kuten eri pituisten sairauspoissaolojen vaikutusta työkyvyttömyyden riskiin em. ammatti- ja ikäryhmissä.

Varhaiskasvatusala on riskianalyysissä jaettu kahteen ammattiryhmään: lastenhoitajiin ja varhaiskasvatuksen opettajiin. Lastenhoitajien ryhmässä on mukana pieni määrä perhepäivähoitajia ja muita lastenhoitoammatteja, varhaiskasvatuksen johtajat sisältyvät varhaiskasvatuksen opettajiin.

Koko kunta-alan henkilöstön keskimääräinen työkyvyttömyysriski (henkilön keskimääräinen riski jäädä kolmen vuoden sisällä työkyvyttömyyseläkkeelle) vuoden 2022 lopulla oli 1,6 %. Ammattiryhmien välillä riskiennusteessa on suuria eroja (kuva 1).

Kun varhaiskasvatusalan työkyvyttömyysriskiä verrataan kunta-alaan yhteensä, havaitaan lastenhoitajien riskin olevan jonkin verran keskimääräistä korkeampi (2,0 %) ja varhaiskasvatuksen opettajien riskin olevan jonkin verran keskimääräistä matalampi (1,4 %).

Kuva 1. Ennustemallin tuottamat keskimääräiset työkyvyttömyyseläkkeen riskit kunta-alan ammateissa.

Työkyvyttömyysriski kasvaa iän myötä

Molempien tarkasteltavien ammattiryhmien työkyvyttömyysriski kasvaa ikäryhmän myötä selvästi. Lastenhoitajien riski on kaikissa ikäryhmissä korkeampi kuin varhaiskasvatuksen opettajien, ja myös korkeampi kuin kunta-alalla keskimäärin.

Varhaiskasvatuksen opettajilla taas työkyvyttömyysriski on kaikissa ikäryhmissä kunta-alan keskimääräistä matalampi.

Kuva 2. Ennustemallin tuottama työkyvyttömyysriski varhaiskasvatusalan ammattiryhmissä ikäryhmittäin.

Sairauspoissaolot nostavat työkyvyttömyysriskiä, mutta eivät suoraviivaisesti

Ikärakenteen lisäksi työkyvyttömyysriskiin vaikuttaa useita muita tekijöitä. Mallissa on erityisesti tarkasteltu eri pituisten vuosittaisten sairauspoissaolojaksojen merkitystä. Lyhyitä raportissa ovat 1–5 päivän pituiset sairauspoissaolot, keskipitkiä 6–30 päivän mittaiset poissaolojaksot, ja pitkiä yli 30 päivän pituiset.

Koko aineistossa henkilöä kohden lyhyitä poissaolojaksoja oli keskimäärin hieman alle kaksi vuodessa, keskipitkiä 0,3 kappaletta ja pitkiä vain hieman nollasta poikkeava määrä. Vaihtelu on luonnollisesti suurta, joillakin henkilöillä poissaoloja ei ole lainkaan, ja toisaalta pitkät sairauspoissaolot edustavat suurta osaa päivien kokonaismäärästä.

Kuva 3. Mallin käyttämät tausta-aineiston sairauspoissaolojaksojen määrät pituuden mukaan vuonna 2022.

Lastenhoitajilla oli eniten lyhyitä poissaolojaksoja henkilöä kohden vuoden aikana, keskimäärin 2,9 jaksoa (kuva 3). Varhaiskasvatuksen opettajatkin ovat lyhyiden poissaolojen suhteen kärkikolmikossa keskimäärin 2,6 poissaolojaksolla.

Keskipitkiä poissaolojaksoja lastenhoitajilla oli kolmanneksi eniten kunta-alan ammattivertailussa, pitkien kohdalla lastenhoitajat olivat sijalla 7. Varhaiskasvatuksen opettajillakin keskipitkiä ja pitkiä poissaolojaksoja on kunta-alan keskimääräistä enemmän. Erot myös säilyvät kaikissa ikäryhmissä (kuva 4).

Nuorimmilla korostuvat vertailussa lyhyet poissaolot, vanhimmilla keskipitkät ja pitkät poissaolot.

Kuva 4. Mallin käyttämät tausta-aineiston poissaolojaksojen määrät varhaiskasvatuksen ammattiryhmissä ikäryhmittäin vuonna 2022.

Sairauspoissaolot eivät vaikuta työkyvyttömyyden ennustettuun riskiin samalla tavalla eri ikä- ja ammattiryhmissä, vaan vaikutussuhteet ovat monimutkaisempia.

Yleisesti sairauspoissaolojen väheneminen vaikuttaa aina riskiin pienentävästi muiden tekijöiden pysyessä ennallaan, mutta vaikutuksen voimakkuudessa on eroja. Koko kunta-alalla ja kaikissa ikäryhmissä yhteensä kaiken pituisten sairauspoissaolojaksojen vähentäminen 10 prosentilla voisi vähentää työkyvyttömyyseläkkeitä 8 prosentilla. Vastaavasti 20 prosentin vähentäminen merkitsisi 17 prosentin vähennystä lähivuosien työkyvyttömyyseläkkeisiin.
Pitkien jaksojen vähentäminen tyypillisesti pienentää riskiä voimakkaammin kuin keskipitkien jaksojen vähentäminen, ja keskipitkien vastaavasti voimakkaammin kuin lyhyiden (kuva 5).

Ikäryhmien erot näkyvät siten, että nuorilla erityisesti pitkittyneet poissaolot ovat voimakkaammin sidoksissa työkyvyttömyysriskiin kuin vanhemmilla ikäryhmillä. Lyhyiden poissaolojen yhteys riskiin tyypillisesti kasvaa iän myötä ollen nuorimmilla heikoin.

Lastenhoitajilla ja varhaiskasvatuksen opettajilla havaitaan, että lyhyillä ja keskipitkillä sairauspoissaoloilla on muita ammattiryhmiä hieman voimakkaampi yhteys riskiin: poissaolojaksojen vähentäminen pienentää riskiä keskimääräistä enemmän.

Kuva 5. Sairauspoissaolojaksojen vähentämisen vaikutus työkyvyttömyysriskiin varhaiskasvatuksen ammattiryhmissä sekä kunta-alalla ja hyvinvointialueilla yhteensä.

Sairauspoissaolopäivien määrän yhteys työkyvyttömyysriskiin vaihtelee ammattiryhmittäin

Riskianalyysin tuloksena tarkasteltiin myös ammattiryhmittäisiä ns. poissaolojen hälytysrajoja. Hälytysraja kertoo sen vuosittaisten poissaolopäivien määrän, jonka täytyttyä kyseessä on todennäköisemmin kuin ei kaikkein riskialttiimpaan kymmenykseen kuuluva henkilöstö.

Tarkoituksena on havainnollistaa soveltavalla tavalla sitä, että sairauspoissaolojen yhteys työkyvyttömyysriskiin vaihtelee ammattiryhmittäin (kuva 6). Tämä tarkastelu koski vain niitä yli 45-vuotiaita, joilla ei entuudestaan ollut työkyvyttömyyseläkehistoriaa eikä yli 60 päivän sairauspoissaoloja viiden edellisen vuoden aikana.

Sekä lastenhoitajilla että varhaiskasvatuksen opettajilla luku on 20 kertynyttä poissaolopäivää vuoden aikana.

Ammattiryhmien eroihin vaikuttavat erilaiset ikärakenteet: nuoremmilla ammattiryhmillä sairauspäivien yhteys työkyvyttömyyden riskiin ilmenee vasta suuremmilla poissaolomäärillä ja päinvastoin. Erojen takana on todennäköisesti myös työympäristöjen tuomia eroavaisuuksia ns. normaaliin sairastavuuteen.

Tietoa voi käyttää muiden työkalujen rinnalla arvioitaessa varhaisen puuttumisen periaatteita työpaikoilla: kohdistaakseen toimet suurimmassa työkyvyttömyyden riskissä oleviin henkilöihin, tulisi vuositasolla laskelman tuottaman poissaolopäivien määrän täyttyessä kiinnittää huomio työntekijän työkykyyn.

Kuva 6. Sairauspoissaolojen hälytysraja kunta-alan ammateissa vuonna 2022

Tutkimuksessa käytetty otos kattoi noin 40 % vuosien 2016–2022 kunta-alan henkilöstöstä ja painottui suuriin ja keskisuuriin kaupunkeihin sekä sote-kuntayhtymiin. Tämä tulee huomioida tuloksia soveltaessa esim. pienempien työnantajien henkilöstöön.

Lue myös

• Kunta- ja hyvinvointialueiden henkilöstön sairauspoissaolot vuonna 2023: Sairauspoissaolojen poikkeuksellinen kasvu taittui
   
• Kevan toimialakatsaus: Varhaiskasvatuksen henkilöstö työkyky ja sen johtaminen - työkyvyttömyysriskeistä ratkaisuihin: Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on kohonnut riski työkyvyttömyyteen
  
  
• Kevan Kestävää työelämää –hankkeessa luodaan digitaalisia työvälineitä, joilla julkisen alan organisaatiot voivat tarkastella ennustetietoa työnantajakohtaisesti: Työkyvyttömyyttä ennustetaan julkisella sektorilla nyt aiempaa tarkemmin