Pirjo Riikonen on ehtinyt tehdä monenlaisia töitä vanhuuseläkkeen aikana. Hän on ollut opettajana yläasteella, tuntiopettajana lähihoitajakoulutuksessa sekä hoitotyöntekijänä ja fysioterapeuttina vanhusten palvelukeskuksessa. Lisäksi hänellä riittää virtaa luottamustehtäviin, harrastuksiin, mökkeilyyn ja mummona olemiseenkin. Pirjon aktiivisiin työvuosiin mahtui monipolvinen ura erilaisissa opetusalan tehtävissä ja johtajana.
Pirjo asuu Heinolassa, mutta haastattelua tehtäessä hän on mökillään Anttolassa, jossa hän viihtyy metsässä mäyräkoiriensa kanssa kulkien ja marjoja ja sieniä poimien. Hän jäi vanhuuseläkkeelle 66-vuotiaana ja nyt 71-vuotiaana hän elää edelleen aktiivista elämää, jossa vuorottelevat työn tekeminen ja eläkkeellä oleminen.
- Minulla on ollut onni, että olen voinut eläkkeellä yhdistää monia osaamisen puolia. Eläkkeellä työskentely on kuitenkin aina oma valinta. On myös suuri arvo, että voi olla tekemättä työtä.
Pirjo valmistui ensimmäiseen ammattiinsa fysioterapeutiksi vuonna 1975. Hän aloitti työt Päijät-Hämeen keskussairaalassa.
- Minulla oli jo silloin haave, että joku päivä olen opettaja.
Pirjo opiskeli työn ohessa kasvatustieteiden lisensiaatin tutkintoon asti. Väliin mahtui erikoisfysioterapeutin koulutus, sairaanhoidon opettajan koulutus sekä kasvatustieteiden maisterin tutkinto. Lisensiaatin tutkinnon jälkeen hän valmistui vielä terveystieteiden maisteriksi ja suoritti johtamisen erikoisammattitutkinnon sekä sosiaali- ja terveysalan SoTeMBA-tutkinnon.
Työssäänkin Pirjo ehti moneen. Fysioterapeutin töiden jälkeen hän käynnisti fysioterapiakoulutuksen Lahden terveydenhuolto-oppilaitoksessa. Hän toimi myös suunnittelijana, asiantuntijana ja johtajana sekä apulaisrehtorina ja vs. rehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Hän oli töissä myös Päijät-Hämeen koulutuskonsernissa opetuksen kehittämispäällikkönä, Opetushallituksessa asiantuntijana sekä Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskuksen johtajana. Sieltä työt veivät vastuullisiin tehtäviin Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistoon ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin. 59-vuotiaana hän siirtyi vielä Eteva-kuntayhtymään tulosaluejohtajaksi.
- Minulla ei ole koskaan ollut sellaista tunnetta työssä, että se olisi ollut epämiellyttävää. Työ on antanut elämälleni sisällön, Pirjo kertoo hengästyttävästä urastaan.
Kaiken työn ja koulutuksen lisäksi Pirjo oli yksinhuoltajana vastuussa kahdesta lapsestaan.
- Lapset olivat pieniä, kun jäin yksinhuoltajaksi, silloin oli pakko tehdä töitä toimeentulon vuoksi. Olen aika köyhästä perheestä lähtöisin ja kotona opetettiin työn tekemisen arvo. Olen kiitollinen hyvinvointiyhteiskunnalle mahdollisuudesta kouluttautua.
Pirjo aloitti uudet työt jo pari kuukautta eläkkeelle jäämisen jälkeen
Pirjo siirtyi vanhuuseläkkeelle Etevasta 66-vuotiaana vuonna 2019.
- 64 v 8 kk olisi ollut oma alin eläkeikäni. Aloin 63-vuotiaana katsomaan, että koskakohan voin jäädä eläkkeelle. Kevan Omat eläketietosi -verkkopalvelusta näki hyvin, miten eläke kertyy. Eläkkeen hakeminenkin oli tosi helppoa palvelussa, en tarvinnut mitään erityisiä neuvoja eläkkeelle jäämiseen.
- Kaksi kuukautta olin eläkkeellä, kun minut kutsuttiin Koulutuskeskus Salpaukseen tekemään sivutoimista tuntiopettajan työtä. Lähdin opettamaan osa-aikaisena lähihoitajan perustutkintoa. Tein sitä vuoteen 2023 saakka ja teen tarvittaessa edelleen. Nuoria kiehtoi, että minulla oli paljon käytännön kokemusta, Pirjo kertoo.
Joulukuussa 2021 Anttolan vanhusten palvelukeskuksesta pyydettiin Pirjoa tekemään sijaisuuksia. Anttola on Mikkelissä sijaitseva Etelä-Savon hyvinvointialueen Eloisan yksikkö.
-Meillä on siellä useita keikkaa tekevää eläkeläistä. Teen ihan perushoitotyötä ja välillä fysioterapeutinkin töitä. Haluan itse määrittää työmäärän, joten keikkatyö sopii minulle hyvin. Huomaan, että jos teen viisi päivää työtä peräkkäin, en ole enää nuori. Tiedän omat rajani, mitä jaksan.
Näiden töiden lisäksi Pirjo on opettanut Heinolan kaupungin yläasteella liikuntaa, terveystietoa ja yhteiskunnallisia aineita vuosina 2022 - 2023.
- Siellä oppilaat vähän ihmettelivät, että minkä ikäinen opettaja onkaan, Pirjo naurahtaa.
- Joku voi pitää minua vähän omituisena, mutta minulle työnteko on elämäntapa, se on palkitsevaa. Koen, että minulla on todella vankka osaaminen ja on hienoa, että voin jakaa osaamistani.
Yksi syy työnteolle on myös pula työntekijöistä.
- Minun ei ole tarvinnut hakea työtä eläkeläisenä, vaan minulle on soitettu suoraan. Tässä on tietysti auttanut se, että minulla on sopivaa työhistoriaa, kokemusta ja verkostoja. Olen kyllä ollut tässä suhteessa etuoikeutettu, Pirjo toteaa.
Kalenteriin mahtuu myös harrastuksia ja luottamustehtäviä
- Eläkkeellä olo on ihanaa, Pirjo huokaa.
- Tykkään kutomisesta ja kuuntelen äänikirjoja ja podcasteja. Laulan Virtapiiri-naiskuorossa Heinolassa. Mökillä tykkään metsässä kulkemisesta ja pienen puutarhan hoidosta. Koirat ovat osa elämääni.
Virtaa elämään antaa Pirjon urheilutausta. Pitkänä naisena hän pelasi nuorena koripalloa, hän on jopa kaksinkertainen Suomen mestari. Lisäksi hän valmensi yli 10 vuotta B-junnuja.
- Meillä on varmaan suvun geeneissä urheilullisuus, sillä lapseni ja lapsenlapseni urheilevat myös.
Pirjon lapset ovat jo yli 40-vuotiaita ja hänellä on neljä lastenlasta. Hän on myös uudestaan naimisissa.
- En ole sellainen mummo, joka puuttuisi lastensa elämään. Tietävät, että jos jotain tarvitaan, niin mummo kyllä auttaa.
Pirjo on ollut mukana kunnallisessa päätöksenteossa pitkään - vuodesta 1977 alkaen Hollolassa, Heinolassa ja nyt vielä Päijät-Hämeen hyvinvointialueella. Sen lisäksi hän on ollut aktiivinen ammattiyhdistystoiminnassa, ollut mm. JUKO:n pääluottamusmies. Ja muitakin luottamustehtäviä hänelle on kertynyt.
- Olen nähnyt myös luottamustoimien kautta terveydenhuollon kentän. Olen toiminut useissa lautakunnissa, ne sopivat minulle, sillä voin käyttää niissä omaa osaamistani.
Pirjo ei ole vielä päättänyt, koska jää lopullisesti eläkkeelle.
- Ehkä en enää 80-vuotiaana tee töitä, Pirjo nauraa.
- Kun täytin 70, niin ikä havahdutti. Hiljalleen himmailen ja kuuntelen itseäni. En halua olla työn sankari, olen aika itsekäskin, teen sen, mikä tuntuu hyvältä. Mutta vielä minulla on elämännälkää.
Hoitotyö on merkittävää työtä
Pirjolla on pitkä perspektiivi hoitotyöhön niin ammattinsa kuin luottamustehtäviensä kautta. Hän toteaa, että ikärakenteen muutos ja henkilöstöpula ovat olleet jo vuosia tiedossa, mutta riittävän vakavasti emme ole asiaan suhtautuneet.
Pirjo haluaa korostaa hoitotyön arvoa ja merkittävyyttä sekä hoitotyön sisällön huomioimista.
- Kustannuksia voidaan hallita monilla tavoin, myös laatua ja sisältöä kehittämällä. Osaaminen on erityisen tärkeää hoitotyössä.
Hänen mukaansa ikäihmiset ja sairaat tarvitsevat hyvää, inhimillistä ja arvokasta hoitoa, päivän jokaisena tuntina.
- Hoidon laatu tulee siitä, miten toteutan tehtävääni. Olenko ammatillisesti ylpeä työstäni ja olenko ihmisenä aito? Kunnioitanko hoidettavia ja heidän omia valintojaan? Mitkä ovat arvoni ja millaisia valintoja joudun tekemään?
- Kultainen sääntö, joka löytyy monista uskonnoista, toteaa, että meidän tulee kohdella muita ihmisiä niin kuin toivomme itseämme kohdeltavan. Muokkaisin tätä niin, että minun tulee kohdella ihmisiä niin kuin he haluavat itseään kohdeltavan, Pirjo miettii.
Eläkkeellä kannattaa tehdä töitä omista lähtökohdista
Pirjo kannustaa tarttumaan työmahdollisuuksiin eläkkeen aikana.
- Erityisesti miettisin asiaa itsekkäistä syistä, mitä voit antaa työyhteisölle. Tietysti monella eläkeläisellä on myös taloudellisesti tiukkaa ja työnteko tuo lisää rahaa eläkkeen päälle. Erityisesti sote-alalla on kova työvoimapula ja töitä tarjolla.
- Eläkkeelle jääminen antaa uuden mahdollisuuden elää sen näköistä elämää kuin haluaa. Valinnat eivät ole eläkkeellä enää pysyviä, vaan voit valita uudelleen.
- Työn tekeminen eläkkeellä on ollut itselleni elämänlaatua parantava kokemus, Pirjo summaa.
