Sosiaalityö innostaa Irma Lehtosta yhä 72 vuoden iässä

Irma Lehtonen on 72-vuotias ja yhä töissä sosiaalityöntekijänä. Työssä häntä pitää into tehdä tärkeää, joskin raskasta työtä. Hän toivoo, että yhä useampi sosiaalityöntekijä jatkaisi töissä edes jonkin aikaa yli oman vanhuuseläkeiän, varsinkin kun kelpoisista sosiaalityöntekijöistä on jatkuvasti pulaa.

Irma Lehtonen on tehnyt pitkän ja monipolvisen uran. Hän aloitti keittiöapulaisena, teki töitä emäntänä, hätäkeskuksessa ja työhallinnossa ja päätyi lopulta sosiaalityöhön erilaisiin tehtäviin.

- Minulla on ollut rikas ja mielenkiintoinen työura, joka jatkuu vielä ja olen siitä sekä kiitollinen että onnellinen, Irma kertoo.

Pohjakoulutuksena hänellä oli kansakoulu ja ammattikoulun laitoskeittäjälinja. Seuraavaksi hän opiskeli töiden ohella iltaoppikoulussa ja sitten kauppaoppilaitoksessa. Myöhemmin sosiaalityö alkoi kiinnostaa häntä, joten hän opiskeli sosiaalipolitiikkaa Tampereen yliopistossa. Sen jälkeen hän suoritti 50-vuotiaana työnsä ohella valtiotieteen maisterin tutkinnon pääaineenaan sosiaalityö. Kuusi vuotta sitten oli vuorossa valtiotieteen tohtorin tutkinto Helsingin yliopistossa.

- En voinut opiskella silloin, kun olisi ollut sen aika, koska olimme niin köyhiä, että ei ollut rahaa kalliiseen oppikouluun. Halu opiskella lähti kuitenkin siitä, että vanhemmat kannustivat aina kouluttautumaan. Olen edelleen kiinnostunut lukemaan ammatillisia aineita ja erikoisesti intohimoni keskittyy tieteelliseen tekstiin, Irma kertoo monipolvisesta opiskelustaan.

Sosiaalityö on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista

Irma kertoo tekevänsä sosiaalityötä sydämellä.

- Minulla on sosiaalityöhön palo, se on niin mun juttuni. Ihmisten kohtaaminen on kaiken perusta. Saan asiakkaisiin helposti yhteyden, keskityn heihin täysin enkä koskaan keskeytä. Asiakkaat ovat oman asiansa parhaita asiantuntijoita, minun tehtäväni on ehdottaa heille ammatillisia ratkaisuehdotuksia, Irma kertoo.

- Esimerkiksi vähän aikaa sitten minulla oli asiakkaana nuori äiti, jota kannustin aina, kun pystyin. Myöhemmin hän tuli luokseni liikuttuneena ja kertoi, että kukaan ei koskaan aiemmin ollut häntä kannustanut ja hän oli kiitollinen avustani. Saan mielihyvää tällaisista onnistumisista.

Eläkkeellä olevat voisivat paikata työvoimapulaa

Kelpoisuusvaatimukset täyttävistä sosiaalityöntekijöistä on kova pula. Irma kannustaakin sosiaalityöntekijöitä jatkamaan töissä edes hieman pidempään.

- Suurin osa kollegoistani alkaa puhumaan jo 63-vuotiaana, että jää eläkkeelle heti kun voi. Toivon, että yhä useampi jatkaisi töissä ainakin edes vuoden pidempään. Näin saataisiin helpotettua sosiaalityön työvoimapulaa.

- Kannattaa rohkeasti lähteä kokeilemaan. Voisi tulla kokeilemaan työn tekoa eläkkeellä esimerkiksi muutamaksi kuukaudeksi kesällä. Sosiaalityöntekijät osaavat tehdä työtään uudessakin paikassa, asiat ovat samoja ja heillä on vankka ammatillinen osaaminen ja työkokemus, Irma kannustaa.

- Jos pidempään haluaa tehdä työtä, olen huomannut, että monet työnantajat ovat valmiita räätälöimään töitä omien vahvuuksien mukaiseksi. Olen itse esimerkiksi saanut tehtäväkseni töitä, jossa tarvitaan osaamista sosiaalityön lainsäädännöstä.

Moni voi miettiä, miten työpaikalla otetaan vastaan, jos on jo eläkkeellä. Irma kertoo, että hän ei ole koskaan kokenut ikärasismia.

- Kollegat pitävät minua vertaisenaan. Asiakkaat eivät ole koskaan ihmetelleet ikääni. Minulle tarjotaan vieläkin töitä, kun on huomattu, että haluan tehdä sosiaalityötä.

Parempi palkka ja hyvä esimiestyö voisivat kannustaa

Irma pohtii, että sosiaalityöntekijöiden palkka on pieni, mutta työ on ajoittain raskasta ja koulutusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto. Palkan nostaminen voisi olla yksi keino saada lisää työvoimaa.

- Niihin kuntiin, joissa palkka vastaa työn vaativuutta, on myös paljon helpommin saada kelpoisia sosiaalityöntekijöitä avoimiin virkoihin. Erilaiset muut kannustimet auttavat myös, esim. joissakin kunnissa voi saada bonuksen, jos sitoutuu olemaan töissä tietyn aikaa.

Myös johtamisen tulee olla kunnossa, jotta työssä viihdytään ja jaksetaan.
- Jos harkitsee työhön paluuta, kannattaa olla esimieheen yhteydessä ja kysellä ja haistella millainen ilmapiiri ja johtamistapa työpaikalla on. Nyt minulla on todella hyvä esimies, jota arvostan ja kunnioitan. Tunnen myös, että minua todella arvostetaan, Irma kiittelee.

Samaan aikaan eläkettä ja palkkaa

Kun tekee työtä vanhuuseläkkeellä, saa samaan aikaan sekä eläkettä että palkkaa. Irmalle kertyi eläkettä 68-vuotiaaksi asti, mutta sen jälkeen sitä ei enää kerry lisää. Irman mielestä on hyvä, että eläkkeen kertymisen yläikäraja nousee koko ajan, sillä se voi olla monelle porkkana jatkaa työssä.

- Raha luo tietysti turvallisuuden tunnetta, minun ei tarvitse kovin tarkasti laskea hankintojani. Olen työssäni nähnyt paljon ihmisiä, joilla on noin 1 000 euron eläke, eikä se kovin kummoinen tulo ole elämiseen. Raha ei kuitenkaan ole se perimmäinen motivaatio, jonka vuoksi teen työtä, vaan intohimo työhön on tärkeintä, Irma kertoo.

Ei kiirettä kokoaikaiselle eläkkeelle

Joskus muutama tuttu on kysellyt Irmalta, että koska hän oikein aikoo jäädä eläkkeelle.
- Vastasin siihen, että presidenttikin on töissä, vaikka on kuukauden vanhempi kuin minä, eikä hänelläkään ole kiire eläkkeelle ja kyselyt loppuivat siihen, Irma nauraa.

- Olen kyllä miettinyt, että sitten kun jään pois työstä, aion kirjoitta tieteellisiä artikkeleita. Tykkäisin muutenkin lukea enemmän. Aion jatkaa myös sukututkimuksen tekemistä, Irma summaa tulevaisuuden suunnitelmiaan.