Eläkehakemusten käsittelyn pitkittymisestä
Vaikka digitalisaatio on jouduttanut eläkehakemusten käsittelyä merkittävästi, työkyvyttömyyseläkkeissä aikaa kuluu edelleen. Tämä johtuu hakijan työkyvyn ja terveydentilan arvioinnista sekä työuraeläkkeissä myös työuran pituuden ja työn rasittavuuden selvittelyistä. Tilastoista saadaan kuva eläkelaitosten yksittäisen hakemuksen käsittelyajasta, mutta työkyvyn ongelmissa kamppailevan hakijan tilanne on usein mutkikas polku hakemusten seuratessa toisiaan.
Tämän kirjoituksen tarkoitus on kuvata eläkehakemusten käsittelyyn kuluvaa aikaa hakijan ja eläkelaitoksen näkökulmista, tunnistaen hakemuspolun haasteet. Aihe pohjautuu tutkimuksissa Salonen ym. (2024) sekä Salonen ja Salmela (2024) esitettyihin tuloksiin.
Joka kymmenes hakemuspolku pitkittyy
Työeläkelaitoksilta edellytetään joutuisaa ratkaisutoimintaa ja se onkin niiden keskeinen tavoite, jota seurataan muun muassa käsittelyaikatilastojen avulla. Hakijan ja eläkelaitoksen kannalta hakemusprosessi on kuitenkin käytännössä monivaiheinen, sillä eläkkeellesiirtyminen on erityisesti työkyvyn kanssa kamppaileville polku, jolle paikantuu useimmilla hakijoilla monia hakemuksia ja eri etuuksia ja eläkkeitä.
Kun analysoidaan vuonna 2017 alkaneita, julkisen sektorin eläkkeiden hakemuspolkuja tunnistetaan tilanteet, joissa hakemusprosessi pitkittyy ja myös ne, joissa se on nopea. Tulosten mukaan noin 11 prosenttia hakemuspoluista pitkittyy. Erityisesti lääketieteellistä arviointia vaativat, ammatillisena kuntoutuksena tai kuntoutustukena (määräajaksi myönnetty työkyvyttömyyseläke) alkavat hakemuspolut, voivat olla monimutkaisia ja tarkoituksettoman pitkiä.
Työkyvyttömyyseläkkeissä polun kesto riippuu keskeisesti sairauden pitkittymisestä ja hakijan omista valinnoista, kuten tehdyistä valituksista, sekä eläkelaitoksen prosesseista. Vanhuuseläkkeissä ja perhe-eläkkeissä hakemusten käsittely on joutuisaa. Automaattisen päätöksenteon edistys on ollut suureksi avuksi.
Työuraeläke on jäänyt marginaaliin
Työuraeläke tuli eläkevaihtoehdoksi vuoden 2017 uudistuksessa pehmentämään joustavaan eläkeikään siirtymistä. Sen odotettiin ennakkoarvioissa tulevan suosituksi, vaikka kriteerit määriteltiin tiukoiksi. Työuraeläkkeitä on haettu huomiota herättävän vähän ja lisäksi haetuista eläkkeistä hylätään reilusti yli puolet. Syyt hylkäyksiin paikallistuvat terveydentilaan, ikään ja työuran pituuteen sekä erityisesti sen rasittavuuteen liittyviin kriteereihin.
Työuraeläkettä on tutkittu vain vähän nimenomaan hakijan ja eläkelaitoksen näkökulmista. Tällainen tutkimus Kevan osalta tuo näkyväksi sen, että eläkelaitokselle työuraeläke on haastava ja paljon resursseja vievä etuus mitattuna ratkaisutyön kuormituksella, lääketieteellisen arvioinnin määrällä ja ICT-järjestelmien kustannuksilla.
Hylkäysten määrä ja tutkitut tapaukset osoittavat, että työuraeläke ei useinkaan ratkaise hakijan tilannetta tyydyttävällä tavalla. Käytännössä hakijoiden työkyvyn arviointi voitaisiin tehdä muiden vakiintuneiden työkyvyttömyyseläkekriteerien mukaisesti, ja ilman työuran pituuden ja rasittavuuden selvittelyä.
Johtopäätöksiä
Lähes 90 prosenttia eläkehakemuspoluista on sujuvia hakijan ja eläkelaitoksen kannalta. Tähän voidaan olla tyytyväisiä, sekä siihen että ratkaisutoiminnan automatisointi parantaa tilannetta jatkossa lisää. Tämä on merkityksellistä kansalaisten eläkejärjestelmää koskevan luottamuksen kannalta.
Hakemuspolun pitkittyminen liittyy työkyvyttömyyseläkkeisiin. Niihin kuuluva työkyvyn arviointi on asia, johon on vakiintuneet käytänteet. Se että, näiden hakemusten käsittelyyn kuluu oma aikansa, on myös hakijoiden tiedossa. Terveydentilan arviointi ja sairauden pitkittyminen edellyttää huolellista lääketieteellistä arviointia ja tässä valossa on luonnollista, että hakemuspoluista voi muotoutua pitkiä ja raskaita.
Analyysi raskaista poluista yllättää. Niistä paljastuu karulla tavalla työkyvyn kanssa kamppailevan hakijan terveyshaasteet ja työkykyä arvioivan eläkelaitoksen prosessit. Hakijoilla ilmenee moniulotteisia ja pitkäkestoisia terveysongelmia ja niiden lääketieteellinen arviointi on useimmiten hyvin kuormittavaa, vaikka eläkelaitoksen ratkaisutoiminta periaatteessa onkin vakiintunutta ja kykenee nämä tilanteet sääntöjen mukaisesti hoitamaan.
Tutkimuksissa ei analysoitu hakijoiden sairauspäivärahahistoriaa ennen eläkkeen hakemista. Lääkärinlausuntojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että jo pitkittyvää hakemuspolkua edeltää toistuvia sairauspoissaolojaksoja. Tämän takia työnantajat ja työterveyshuolto ovat ihmisen itsensä ohella keskeisessä ennalta ehkäisevässä roolissa työkyvyn säilyttämisessä.
Suuntaviivoja tulevaisuuteen
Hakijan kokema tyytymättömyys eläkelaitoksen ratkaisuun johtaa toisinaan päätöksestä valittamiseen. Tapaukset ratkaistaan muutoksenhakuelimissä pääsääntöisesti eläkelaitoksen kannan mukaisesti. Hylkäävän päätöksen saaneille hakijoille olisi syytä perustella ratkaisu huolellisemmin sekä informoida selvemmin muutoksen epätodennäköisyydestä. Työkyvyttömyyseläkkeissä pääsääntö on, että eläkeratkaisusta valittaminen ilman uutta objektiivista lääketieteellistä näyttöä ei kannata.
Työterveyshuollon ja muiden hoitavien tahojen tietoisuutta eläkkeiden myöntöperusteista on syytä lisätä. Pelkkä toimintakyvyn alenema tai subjektiivinen kipu ei yleensä oikeuta eläkkeeseen, vaan taustalla tulee olla todettu vamma tai sairaus, joka alentaa toimintakykyä. Työterveyshuollon tulisi myös edistää Käypä hoito -suositusten mukaisen hoidon toteutumista, ja kannustaa hoitoon sitoutumiseen.
Määräaikaiseksi tarkoitettu kuntoutustuki johtaa usein jatkon hakemiseen ja sitä kautta kuntoutustukiaika pitkittyy. Henkilön valinta hakea kuntoutustukea heikentää sidosta työelämään. Ensisijaiset vaihtoehdot kuten ammatillinen kuntoutus ja osa-aikainen työhön paluu esimerkiksi osasairauspäivärahan kanssa tulisi pohtia huolella, ennen kuntoutustuen hakemista.
Toistuva kuntoutustuen hakeminen, jossa hoitava taho puoltaa määräaikaisia ratkaisuja, johtaa pitkittyvään ja tarkoituksettoman raskaaseen hakemuspolkuun. Myös eläkelaitosten tulee ratkaisutoiminnassaan puuttua pitkittyviin prosesseihin ja arvioida hakija pysyvästi työkyvyttömäksi, jos näyttää siltä, että työkyky ei ole palautettavissa.
Työuraeläkkeen osalta voidaan tutkimuksen pohjalta perustellusti arvioida, että se ei vastaa tarkoitustaan. Kriteerit työn rasittavuudesta tai pituudesta eivät useinkaan täyty, mikä johtaa hylkäysten suureen määrään. Lisäksi työuraeläkkeen edellytysten arviointi vaikuttaa turhalta, jos kriteerit työkyvyttömyyseläkkeeseen täyttyvät.
Työuraeläkkeen kriteerejä tulisi vähintäänkin muuttaa työuran pituuden ja rasittavuuden arvioinnin osalta ja arvioida tilanne uudelleen. Nykyisellään parempi vaihtoehto hakijoiden ja eläkelaitosten kannalta olisi luopua siitä kokonaan ja vastata työkyvyn haasteiden kanssa kamppailevien tilanteeseen muiden työkyvyttömyyseläkkeiden keinoin.
Lähteet:
Salonen, Janne & Sohlman, Petra & Salmela, Katja & Koskinen, Lasse (2024) Kuinka välttää toistuvat työkyvyttömyyseläkehakemukset ja käsittelyjen pitkittyminen julkisella sektorilla. Kevan tutkimuksia 3/2024.
Salonen, Janne & Salmela Katja (2024) Voitaisiinko työuraeläkkeestä luopua? Käytännön kokemuksia julkiselta sektorilta. Työterveyslääkäri 3/2024.
Lue myös
- Uutinen 15.10.2024: Eläkkeiden hakemuspoluista joka kymmenes pitkittyy
- Raportti: Kuinka välttää toistuvat työkyvyttömyyseläkehakemukset ja käsittelyjen pitkittyminen julkisella sektorilla (pdf)
- Tutkimukset, tilastot ja ennusteet
- Kestävää työelämää -hanke
