Korona ei ole kiva opettaja, mutta..

Eläminen poikkeustilassa on paikoin raskasta. Päällimmäinen tunne on monella odottava: milloin paluu normaaliin entiseen tapahtuu? Onko tässä ollut kuitenkin jotain hyvää, jota haluan viedä mukanani?

Kun mieli keskittyy poikkeustilaan ja siinä selviytymiseen, tulee arjen ylläpitämisestä helposti kuormittavaa. Juuri arjen ylläpitäminen on kuitenkin tärkeää, sillä poikkeustilasta huolimatta sen tulisi sujua niin töissä kuin vapaalla.

Jaksamisen vinkit: rutiinit, lepo ja sosiaaliset suhteet

Rutiinit ovat arjen pyörittämisessä keskiössä, ja ne voivat toimia myös henkisenä voimavarana.

Minulle rutiinit tarkoittavat heräämistä tiettyyn (samaan) aikaan, kaurapuuron syömistä perheen kanssa, lasten viemistä hoitoon ja töiden aloittamista omalla työpisteelläni (joka tällä hetkellä sijaitsee kotona). Sinulle ne tarkoittavat ehkä jotakin muuta. Yhteistä rutiineissa on säännöllisyys, joka luo rytmiä elämään ja tuo turvan tunnetta. Vaikka kaikki ympärillä muuttuisi, niin rutiinit rullaavat.

Levon merkitys korostuu erityisesti poikkeusaikoina. Valitettavan usein riittävät tauot etätyössä unohtuvat. Pienet lepohetket töiden lomassa tuovat kuitenkin kaivattua energiaa.

Minulle nämä hetket sisältävät usein liikkumista. Jo muutaman minuutin ulkoilu palavereiden välissä voi tehdä ihmeitä. Ja mikä tärkeintä, myös aivot saavat lepoa ja ajatus alkaa virrata uudella tavalla. Jos kalenteri on armoton, näitä lepohetkiä kannattaa myös ennakoida ja aikatauluttaa.

Etätyössä työyhteisön sosiaalinen kanssakäyminen usein muuttaa muotoaan.

Työyhteisö voi parhaimmillaan tarjota niin paljon muutakin kuin yhteisiä työpalavereja: yhteenkuuluvuutta, iloa, naurua ja kokemusten jakamista. Etäpalavereilla tätä sosiaalista kanssakäymistä ei ole helppo korvata.

Onneksi virtuaalikohtaamisia voi sopia myös muiden kuin varsinaisten työasioiden ympärille, kuten lounaalle tai kahvitauolle. Tilanteen salliessa myös pienemmän porukan tapaamiset vaikka kävelykokousten tai lounaan merkeissä voivat tuoda kaivattua vaihtelua työpäiviin.

Etätyö voi luovien ratkaisujen kautta avata mahdollisuuksia myös uusille verkostoille. Tekevätkö muutkin naapurustossasi etätöitä? Happihyppely ja jutustelu naapurin kanssa voi johtaa uusiin oivalluksiin myös työasioissa. Aikaisemmin en oikeastaan edes ollut perillä lähiympäristöni työkuvioista. Nyt siitäkin on tullut juteltua.

Oppeja poikkeustilasta: uusia ulottuvuuksia ja uskallusta

Itse en vielä jokin aika sitten osannut kuvitella, miltä työhön paluu pidemmän poissaolon jälkeen suoraan etätöihin voisi tuntua. Nyt tiedän – ja tiedän ennen kaikkea, että se voi onnistua.

Siinä missä jotakin olen menettänyt, olen varmasti myös saanut jotain uutta tilalle. Esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittaminen on huomattavasti helpompi yhtälö näin kotoa käsin työskennellessä, mitä näinä ruuhkavuosina todella osaan arvostaa.

Uusi tilanne on pakottanut tarkastelemaan myös työtäni uudelta kulmalta.

Miten ylläpitää ja kehittää asiakaspalvelua, kun tarve on entistä enemmän siirtynyt virtuaalisten ratkaisujen hyödyntämiseen? On ollut hienoa huomata, että teknisiä ratkaisuja on löytynyt ja monet palvelut ja käytänteet ovat kehittyneet huimasti. Ja uskallus erilaisiin ketteriin kokeiluihin on kasvanut!

Silti suurin oppini on tapahtunut ehkä kuitenkin inhimillisellä puolella.

On ollut avartavaa huomata, kuinka asiakaskohtaamiset ovat muodostuneet välittömiksi ja vuorovaikutuksellisiksi, vaikka emme olisikaan fyysisesti samassa tilassa. Tuomme kohtaamisiin mukaan persoonaamme enemmän kuin aikaisemmin.

Milloin meillä on ollut näin paljon mahdollisuuksia kurkistaa toistemme koteihin ja nähdä palasia arkielämästä, jota paikoitellen myös kaaokseksi kutsutaan 😊 Näistä asioista puhumme koko ajan luontevammin – ja toivottavasti myös hyväksymme – osana elämää, jota työkin mitä suurimmassa määrin on.

Vaikka korona ei kiva opettaja ole ollutkaan, on se silti saanut katsomaan asioita uudesta näkökulmasta, puskenut etsimään luovia ratkaisuja, hiljentänyt pohtimaan arvojärjestystä sekä kannustanut priorisoimaan tärkeimpiä asioita. Se on opettanut paljon myös itsensä johtamisesta sekä vahvistanut muutosvalmiutta.

Uskon, että meille kaikille se on varmasti opettanut myös entistä enemmän inhimillisyyttä, jota työelämässä paljon tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.

Lue myös blogikirjoitukset

• Miten selviytyä poikkeustilanteessa erittäin kuormittavassa työssä?
• Ketterää kehittämistä ja tulevaisuusorientaatiota: korona opettaa, mitä opimme?
• Tuskien taipaleelta sujuvaan matkantekoon – ajatuksia uuden oppimisesta