Maharotoonta ei ookkaa!

Usein sanotaan, että asenne ratkaisee. Yhteistyössä Seinäjoen kaupungin kanssa järjestämässämme Seinäjoen työhyvinvointiseminaarissa saimme todistaa, että näin on. 

Seminaariin osallistui 150 ihmistä, ja heidän kesken syntyi merkillinen sanapari ”Seinäjoen asenne ja Joensuun huumori”. Aloitan tuosta asenteesta. Terveisiä Seinäjoelta -postikorteissa lukee näin:

• Maharotoonta ei ookkaa!
• On Pohojalaasia ja niitä jokka haluaas olla.
• Kaikki saa, mutta komiat ensi.
• Mikä ristus o ku ei aharista.
• En mäkään täyrellinen oo, multa puuttuu heikkouret.

 
Kun asenne on kohdillaan, ajattelutapa ja tekeminen vastaavat toisiaan.

 
Kun sosiaalipsykologina kuulen puhuttavan asenteesta, uteliaisuuteni herää: puhutaanko asenteesta jollain yleisellä, kenties mitäänsanomattomalla tavalla vai tavoittaako se asenteen olemuksen – sellaisena kuin se sosiaalipsykologisessa ajattelutavassa ymmärretään?

Maharotoonta ei ookkaa -asenne kiteyttää suhtautumistavan työkykyyn ja sen johtamiseen. Työkyky ei ole merkityksetön asia: sen puolesta toimitaan, sen merkitys ymmärretään, se koetaan tärkeäksi, siihen liittyy tunteita. Sen puolesta tehdään valintoja.

Kun asenne on kohdillaan, ajattelutapa ja tekeminen vastaavat toisiaan. Asennetta voi tutkiskella esimerkiksi näiden sosiaalipsykologisesti väritettyjen kysymysten avulla: 

• Mikä merkitys työkyvyllä on itselleni, organisaatiollemme, asiakastyöllemme, työnantajamaineelle?
• Minkälaisia ajatuksia, uskomuksia minulla on työkyvystä? Minkälaisiin uskomuksiin työkykyä koskeva ajattelumme ja toimintamme organisaatiossamme perustuu? 
• Minkälaisia tunteita työkyky minussa/organisaatiomme eri tasoilla herättää?
• Miten ajattelumme työkyvystä vaikuttavat käyttäytymiseemme? Minkälaisia, työkykyyn liittyviä valintoja teemme työntekijöinä, esimiehinä, johtajina? 
• Kuinka muuntumiskykyisiä työkykyä koskevat asenteemme ovat?
• Miten meillä mitataan asenteitamme työkykyyn ja työhyvinvointiin? Ja mitä mittaamisesta seuraa?

Edelläkävijöiden rohkaisevat esimerkit

Työhyvinvointiseminaarissa keskusteltiin työkyvystä ja työhyvinvoinnista sekä esimies- ja johtamistyöstä muutoksessa. Keskityimme yksilön työkyvyn johtamiseen, työssä jatkamisen keinoihin sekä vaihdoimme kokemuksia hyväksi havaituista toimintatavoista ja käytännöistä. 

Monissa Kevan asiakasorganisaatioissa tehdään oikeita asioita työkyvyn- ja työhyvinvoinnin puolesta. Seminaarissa näistä kertoivat muutama edelläkävijäorganisaatio: Seinäjoki, Joensuu, Hämeenlinna, Vantaa sekä Itä-Suomen aluehallintovirasto ja Sisä-Suomen maistraatti.

Työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtaminen on valintoja jonkin puolesta.

Seinäjoella se on: tahtoa, tekoja, rohkeutta ja vastuullisuutta: työntekijän laittamista edelle, jokaisesta vahvuuksien etsimistä käytettävissä olevan työkyvyn mukaan. Kaikkien osapuolten yhteistä tapaa toimia. Uskoa selviämiseen ja mahdollisuuteen vaikuttaa. Yhteistä työtä saman tehtävän äärellä, yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa, oman roolin ymmärtämistä osana kokonaisuutta. 
(Työkyvyn johtaminen Seinäjoella -esitys)

Joensuussa se on: on kovien ja pehmeiden asioiden yhdistämistä, leipää ja sirkushuveja. Perusasioiden kunnioittamista, läpimurtoja, nerokkaita ratkaisuja, luovaa hulluutta, mitattavia muutoksia työkyvyttömyyskustannuksissa ja koko organisaation yhteishengessä ja tekemisen meiningissä.
(Korvaava työ: Joensuu OSSI (osatyökykyinen sissi) -esitys)

Hiljainen vallankumous

Kuunnellessani puheenvuoroja työkyvyn- ja työhyvinvoinnin johtamisesta muutoksessa ja monista käytännön esimerkeistä, havahduin ajattelemaan: ”Hetkinen – nämä ihmistenhän tekevät vallankumousta, kaikessa hiljaisuudessa ja osana arkista työtä!”.

Kaikki me tiedämme, että työelämä on elämää muutoksessa ja että organisaatiot pärjäävät, jos pystyvät vastaamaan vastaantuleviin kysymyksiin. Julkisen alan HR-ja työhyvinvointiammattilaiset ovat kaikessa hiljaisuudessa ratkoneet näitä kysymyksiä, kehittäneet konsepteja, rakentaneet toimintatapoja ja -malleja.

Nämä innovatiiviset ihmiset ovat tietoisesti hahmottaneet työkyvyn jäljellä olevan työkyvyn mukaan – ei sen mukaan, mitä ei ole käytettävissä.

Tämän valinnan pohjalta he ovat rakentaneet toimintatapoja ja malleja sille, miten toimitaan, kun halutaan pitää ihminen työssä, suhteutettuna käytettävissä olevaan työkykyyn.

Jokaisesta on johonkin!

Työ työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtamisessa on monen osapuolen yhteistyötä, yhteispeliä. Pelissä on valmentaja. Hyvä valmentaja on se, joka luo puitteet, esimerkiksi Raija Ranta. Raija on Seinäjoen kaupungin henkilöstöjohtaja, sosiaali- ja terveysjohtaja. Hän on pitkän uransa aikana vaalinut nuorena saamaansa oppia: ”Kenestäkään ei ole kaikkeen. Jokaisesta on johonkin.”

Pelissä on yksi avainpelaaja. Tuija Tiitun, Seinäjoen kaupungin Varhaiskasvatuksen aluejohtajan sanoin: ”Ilman esimiestä ei ole varhaista tukea.”
(Esimiehen rooli osatyökykyisen tukiprosessissa -esitys)

Seminaarista jäi niin hyvä mieli: innovatiiviset, arjen työtä tekevät ihmiset auttavat toisia ihmisiä oikea-aikaisesti ja niin kauan, kun peli on käynnissä.

Kiitos teille kaikille, jotka teette sen mahdolliseksi. Asenne ratkaisee.