Leena työskenteli lähes 50 vuotta kirjastossa

Eläkkeet Asiakkaat kertovat
Eläkkeet Asiakkaat kertovat

Leena Pitkänen ehti työskennellä Kemin kaupungin kirjastossa 49 vuotta. Sinä aikana hän näki niin kirjastoalan kuin kaupunginkin muuttuvan. Työ kirjastossa oli mieluisaa. Hän jatkoi töissä 68-vuotiaaksi asti osittain siksi, että viimeiset vuodet osatyökyvyttömyyseläkkeellä kevensivät työkuormaa.

Leena muistaa tarkoin, kun hän aloitti Kemin kaupungin kirjastossa 1.9.1971 harjoittelijana.

- Itse asiassa haaveeni ei koskaan ollut kirjastoala, vaan unelmani oli eläinlääkärin työ. Mutta niin vain harjoittelun jälkeen huomasin, että tämähän on mukava ala ja jäin sille tielle. Olin kyllä ollut aina kova lukemaan, joten kirjojen parissa työskentely kiinnosti, Leena kertoo uransa alusta.

Leena kouluttautui ja pätevöityi työn ohessa Tampereen yliopiston vaatimusten mukaisella kouluhallituksen järjestämällä kirjastokurssilla, joka on siirtymäsäännösten mukaan ylempi korkeakoulututkinto. Hän valmistui kirjastonhoitajaksi vuonna 1998.

- Työskentelin kirjastovirkailijana ensin, sitten autokirjaston hoitajana. Työurallani olin myös esimerkiksi osastonjohtajana, kirjaston apulaisjohtajana ja vt. kirjastotoimenjohtajanakin vuosina 1997 - 2002. Lopulta palasin kirjastonhoitajan tehtäviin, viimeisimpänä vastasin tietokirjallisuudesta ja tapahtumista, Leena muistelee.

Leena-Pitkänen.png

Kaiken kaikkiaan Leenalta vierähti 49 vuotta Kemin kaupungin kirjaston eri tehtävissä. Hän jäi toukokuun alussa 2020 vanhuuseläkkeelle 68-vuotiaana.

Nainen autokirjaston hoitajana ihmetytti

Kirjastoautoista tuli Leenalle pitkäksi aikaa työura.

- Hankin Kemiin kaksi kirjastoautoa 70-luvun alussa. Olin sen jälkeen autokirjaston hoitajana ja ajoin kirjastoautoa vuoteen 1997 asti. Tämä oli minulle luontevaa, sillä minulla oli aiempaa kokemusta isojen autojen kanssa työskentelystä perheeni kautta. Osasin tehdä myös pieniä korjaushommia autolle ja koin auton tekniikan kiinnostavavana. Yhden kerran kuulin pikkupojan ihmettelevän äidilleen, että kirjaston täti tekee remontitkin autolle, Leena naurahtaa.

Autoileva nainen aiheutti myös kummastusta.
- Kun ensimmäinen auto tuli Kemiin ja menin huoltoasemalle sitä tankkaamaan, kuulin yhden miehen sanovan, että kaikkeen sitä Kemissä pannaan rahaa ja vielä akka pannaan ajamaan!

- Sain kuitenkin pääsääntöisesti positiivista palautetta työssäni, asiakkaat tunnistavat minut eläkkeelläkin ja tulevat juttelemaan kirjastoasioista. Kirjastoautossa oltiin läheisessä kontaktissa ihmisten kanssa. Monet muistavat minut niiltä ajoilta Kemissä vieläkin.

Kirjastotyö oli tärkeä elämän sisältö, vaikka muutosten aika olikin raskasta

Kirjasto oli Leenalle tärkeä elämän sisältö.

- Lapseni minulta välillä kysyivät, että miksi en jäänyt heitä kotiin hoitamaan, kun he olivat pienenä kipeitä. Minulle oli kuitenkin aina tärkeä päästä töihin, enkä voinut jättää kirjastoauton vuoroja ajamatta. Tästä ei kuitenkaan ole mitään traumoja lapsilleni syntynyt, tyttäreni on nyt samalla uralla, hän on ollut kirjastoautonkuljettajanakin, Leena naurahtaa.

Vuosien varrella Leena oli mukana monissa lähikirjastojen muutoissa ja lakkauttamisissa. Nykyään Kemissä on vain yksi kirjasto, kirjastoautojakaan ei enää ole. Kotipalvelun ja kaupungin tavarakuljetusten avulla kuljetetaan aineistoa suoraan asiakkaille sekä kouluille ja päiväkodeille, joten palvelut ovat useimmille saavutettavissa.

Lakkauttamisista tuli kiukkuista palautetta henkilökohtaisestikin Leenalle.
- Vuonna 1997 tulin valituksi vt. kirjastotoimenjohtajaksi ja olin siinä tehtävässä 4,5 vuotta. Tuohon aikaan erityisesti ajoittui lähikirjastojen ja potilaskirjastojen lakkauttamisia, joita tehtiin taloussyistä.

Tilamuutosten lisäksi tietotekniikka on muuttanut kirjastoalaa paljon.
- Esimerkiksi aluksi kirjoissa oli lainauskortit, sitten tuli kameralainaus ja nyt kaikki on tietokoneella, Leena kertoo.

Selkäkipu pakotti osatyökyvyttömyyseläkkeelle

Hankalampi aika työuralla koitti vuonna 2012, jolloin Leena alkoi kärsiä kovista selkäkivuista. Samalla tuli henkisestikin vaikeita aikoja työyhteisössä.

- Otti lujille se sairastuminen, kukaanhan ei halua olla kipeä. Selkäsairauteni paheni ja lopulta piti hakea jotain ratkaisua asiaan. Kävin kaupungin henkilöstöosastolla eläkeneuvojan kanssa läpi omaa jaksamistani. Lääkäri kirjoitti B-lausunnon selästäni. Työterveyden, kaupungin ja Kevan puolelta kaikki meni sujuvasti ja ensimmäisellä hakemuksella sain päätöksen osatyökyvyttömyyseläkkeestä. Ainoastaan kerran soitin Kevaan, kun päätös tuntui minusta viipyvän, sairaana kun ei jaksaisi kauan päätöstä odotella, Leena kertoo.

- Työjärjestelyt sujuivat työpaikalla hyvin. Tein osatyökyvyttömyyseläkkeen aikaan 55 % työtä. Tein vuorotyötä tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Lääkäri oli näitä päiviä lausunnossaan minulle suositellut jaksamiseni vuoksi. Selkäkivut sitten helpottivatkin osatyökyvyttömyyseläkkeen myötä.

68-vuotiaana vanhuuseläkkeelle

Leena työskenteli lopulta 68-vuotiaaksi asti.

- En malttanut jäädä aiemmin eläkkeelle, sillä kirjastotyö oli niin antoisaa. Sain viime vuosina vaikuttaa työssäni tapahtumiin, esimerkiksi kirjailijavierailuihin ja se innosti niin paljon, että halusin jatkaa ja olla kirjaston kehityksessä mukana, Leena kertoo.

- Laskin myös Kevan eläkelaskureilla, kannattaako eläkkeelle jäädä aikaisemmin. Olihan tässä rahakin osittain motiivina. Eläke ei ihan hirveästi noussut työssä jatkamalla, mutta kuitenkin muutaman satasen, mikä pienessä eläkkeessä tuntuu kyllä.

Vanhuuseläkkeelle jäädessään Leena soitti pari kertaa Kevaan, kun vanhuuseläke ei heti hänen täytettyään 68 vuotta tullutkaan tilille, vaikka hän oli sitä hakenutkin. Kävikin ilmi, että Keva joutuu odottamaan viimeisiä palkkatietoja tulorekisteristä vielä 68 vuoden täyttämisen jälkeen ja vanhuuseläkettä voidaan alkaa maksamaan vasta seuraavan kuukauden alusta. Ensimmäisen kuukauden vanhuuseläkkeen Leena sai sitten takautuvasti tililleen.

Eläkkeellä on aikaa eläimille ja harrastuksille

- Oli onnellinen aika jäädä kesää vasten eläkkeelle. Pääsin hyväkuntoisena eläkkeelle ja olen siitä tyytyväinen. Nyt haluan hengähtää ja nollata ja tehdä muutakin kuin töitä, Leena kertoo.

- Eläimet ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Meille hankittiin koiranpentu, joka täyttää elokuussa vuoden. Hevosihminen olen ollut aina henkeen ja vereen, vuodesta 1975 asti minulla on ollut aina hevonen. Nytkin minulla on ratsuhevonen Hämeenlinnassa, jolla tytär kilpailee, Leena kertoo harrastuksistaan.

Ulkoilu, pyöräily ja salilla käyminen ovat Leenalle tärkeitä, jotta pysyy terveenä. Lisäksi hän lukee edelleen päivittäin, erityisesti elämäkertoja, matkakertomuksia, taidekirjoja.

- Haaveilen, että kohta pääsisin konsertteihin ja näyttelyihin. Konsertteihin ei työelämässä ollessa aina päässyt, kun olin vuorotyössä monesti klo 19 asti.

Kun Leenalta kysyy vinkkejä eläkkeelle jääville, hän kannustaa jatkamaan työelämässä mahdollisimman pitkään vaikka sitten osa-aikaisena, jos terveys vaan on hyvä ja tykkää työstään.

- Sitten kun on jäämässä eläkkeelle, kannattaa ennakkoon miettiä, mitä aikoo tehdä. Jotakin ennakkosuunnitelmia olisi hyvä olla, että ei vaan jää istumaan kotiin. Kannattaa kehittää itselle virkistävää ja kehittävää toimintaa, että aivot saavat virikkeitä ja jotta iloa ja terveyttä riittäisi pidemmällekin, Leena kannustaa.

- Ja lopuksi suosittelisin vielä, että eläkkeelle jäätyämme kirjoittaisimme muistiin, mitä työmme oli. Muistot talteen jälkipolville, ja samalla saamme purkaa työmme kirjoittamiseen ja siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen - eläkkeelle ja vapaa-aikaan.